Kööpenhaminasta Berliiniin, osa 3

Perjantai 22.6.
Rostock -> Schwaan -> Güstrow -> Krakow am See, 85 km

Ensimmäinen Saksanpuoleinen polkemispäivä valkeni helteisestä edellispäivästä huolimatta tihkusateisena. Hotellimme tarjosi maltillista 6,90 euron maksua vastaan muhkean aamiaisbuffetin (kahvia! lettuja! hedelmiä! rahkaa!), jonne ensitöiksemme suunnistimme tankkaamaan vararavintoa ja miettimään päivän suunnitelmia. Mecklenburg-Etupommerin osavaltiossa ei Rostockin lisäksi ole järin suuria kaupunkeja, mutta tuumimme majapaikan löytyvän helpommin kaupungeista kuin ihan pikkukylistä, ja päätimme tähdätä aina illaksi kaupungiin (lisäksi landea saa kyllä polkiessa päivän mittaan katsella niin, että illalla alkaa jo kaivata rakennettuun ympäristöön).

Joku kirkkotyyppinen pytinki Rostockissa. Hieno oli.

Lähdimme matkaan vähän kymmenen jälkeen, ja haasteellisin temppu olikin selvitä järkevästi pois Rostockin kaupunkialueelta. Iloksemme havaitsimme eteläisen taivaan näyttävän lupaavan poutaiselta, ja niinpä jo reilun kymmenen kilometrin päässä Rostockista tihkusateet olivat taaksejäänyttä elämää. Puoliltapäivin, tai jo vähän ennen, saavuimme Schwaanin pikkukaupunkiin. Perinteinen kylä, jonka keskellä on kirkko -ratkaisu. Lisäsimme aurinkovoidetta ja kävimme etsimässä kaupan, josta ostimme evästarpeet lounasta varten (täytetyt sämpylät, nektariineja, mehua ja snäksejä). Matka jatkui radan vartta seuraillen. Virallinen reitti olisi vienyt meidät Bützowin kaupunkiin, mutta päätimme hiukan oikaista ja pyrkiä suorempaa reittiä Güstrowiin, joka olisi hiukan suurempi paikka. Köröttelimme pikkuteitä ja kertaalleen vähän eksähdimme jossain kylässä, jossa paikallinen pappa neuvoi meidät oikeaan suuntaan ruohonleikkuupuuhiensa lomassa. Tämän jälkeen reitti Güstrowiin oli selvillä ja kulki varsin somaa kanaalinvartta melkein perille asti.

Schwaanissa piti hieman korjailla karttataskua. Purkkaviritys kesti
kuin kestikin Berliiniin asti, jesarilla ja nippusiteillä avustettuna.

Güstrowissa evästimme Schwaanista hankitut murkinat. Kiertelimme hiukan paikallista vanhaa kaupunkia, tosin lähinnä jäätelön toivossa. Jäätelömyymiö löytyikin jonkinlaiselta keskusaukiolta (irtojäätelö on muuten tuolla varsin siedettävissä hinnoissa, eipä ehkä kertaakaan maksettu yli euroa per pallo). Tämän jälkeen polkaisimme vilkaisemaan kaupungin kuulua renessanssi-linnaa. Jonkinlaisten rakennusoperaatioiden takia osa pytingistä oli telineiden peitossa, eikä järin vakuuttava. Matka jatkui.

Güstrowin palatsi ja rakennustelineet. Tylsä.

Güstrowin jälkeen peltomaisemat vaihtuivat metsäisiin teihin, ja saimmekin ajella suurimman osan matkasta hyviä, rauhallisia metsäteitä korkeiden puiden varjostaessa auringon porotusta (tässä vaiheessa ei enää muistanutkaan, että aamulla oli vielä sadellut vettä). Reitille sijoittuivat myös matkan ensimmäiset oikeat mäet (Tanska oli todella littana maa). Ajoittain vilahti tien varressa jokunen järvikin. Krakow am Seehen saavuimme viiden tienoilla. Turisti-info oli vielä auki, ja päätimme koettaa onneamme englanniksi. Paikalla ollut tyttö meni melkein paniikkiin, kun pääsi puhumaan kansainvälistä (vaikka luulisi, että turisti-infossa jos jossain siihen tottuisi, siitäkin huolimatta, että saksalaiset ovat ilmeisen innokkaita kotimaan matkaajia). Meille kuitenkin järjestyi majoitus Binnenseen rannalta, n. 2 km kaupungista. Maisemat olivat oikein somia järvimaisemia, ja niitä ihmetellessämme muistuikin mieleen, että samaisena päivänähän Suomessa vietettiin juhannusta. Meidän juhannuksemme kruunasi sen sijaan kaupungin mitättömästä ravintolatarjonnasta valikoitunut yllättäjä, jossa saimme kokonaisena kypsennettuä rautua (nieriää? kuitenkin alkukielellä forelle), voiperunoita ja salaattia. Kahden hengen ruoat ja oluet irtosivat reilulla parilla kympillä. Sen sijaan emme löytäneet mieluista, tai oikeastaan mitään muutakaan paikkaa jossa seurata illan EM-ottelua (jossa pelasi vieläpä Saksa). Väijyimme sitä huoneemme pienestä tv:stä, kunnes uni vei väsyneen matkaajan.

Suomalaishenkiset juhannusyömaisemat Binnenseellä.

Lauantai 23.6.
Krakow am See -> Waren (Müritz) -> Neustrelitz, 99 km

Kuudennen matkapäivän tavoitteeksi asetimme Neustrelitzin kaupungin, vaikka se sijoittuikin hiukan syrjään viralliselta reitiltämme. Samoin virallinen reitti olisi päivän aluksi kiertänyt koko Krakowerjärven yläkautta, ja me päätimme posotella hiukan suorempaa reittiä Wareniin. Reitti kulki leppoisia metsäteitä läpi Nossentiner-Schwinzer-Heiden luonnonpuiston. Näimme paljon metsää, jonkun verran järviä ja aika paljon kanssapyöräilijöitä. Wareniin saavuimme sopivasti lounasaikaan. Ihmettelimme hetken vanhaakaupunkia (soma, vanha, aika vilkas ainakin Krakow am Seehen verrattuna) ja ostimme paikallisesta turisti-infosta alueen tarkemman pyöräkartan (koska oma reittikarttamme ei kattanut suunnittelemaamme poikkeamista reitiltä). Havaitsimme myös otollisen näköisen pastaravintolan kävelykadun alkupäässä. Kannatti, sillä ravintolan paikan päällä tehdyt ricottaraviolit tomaattikastikkeella ja rucolalla löivät laudalta reissun aiemmat pastasetit. Nam. Ruoan päälle espressot, ja matka saattoi jatkua. Neustrelitziin olisi matkaa nelisenkymmentä kilometriä, joten arvelimme päivämatkan tulevan aika lähelle sataa kilometriä, ehkäpä satasen rikkoutuvankin.

Juomatankkaushommia jossain landella.

Matkan siihenastisesti inhottavin tienpätkä osui heti Warenin laitamille. Kartan mukaan radan vartta seurailisi pyörätie. Todellisuudessa tie oli pehmeän upottavasta hiekasta koostuva kärrypolku, ja pari kilometriä taiteilimme hädin tuskin kävelyvauhtia. Kargowin kylässä alkoivat onneksi säntilliset päällysteet ja matkavauhti nousi normaaleihin lukemiin. Huristelimme pienten kylien (Gross Dratow, Wendorf, Ankershagen, Kratzeburg) läpi vaihtelevissa sääoloissa (tuuli etenkin vaihtui vastaisesta sivuittaiseen, ja olipa hetken meillä mukava myötätuulikin, uhkaavat sadepilvet sen sijaan jäivät vain uhaksi). Kratzeburgissa taas erosimme viralliselta reitiltä ja käännyimme itään kohti Neustrelitzia. Loppumatka kulki hyväkuntoista pyöräteitä tien 193 laitaa. Kaupunkiin saavuimme kuuden jälkeen, ja matkamittari osoitti kaupungin barokkityylisellä keskusaukiolla 99,2 kilometriä. Satanen jäi siis rikkomatta! Turisti-infokin oli jo sulkenut ovensa, mutta onneksi puodin ovessa oli kuitenkin luettelo paikallisista majoituspalveluista. Lähin löytyi heti aukion toiselta laidalta, ja menimme kokeilemaan onneamme. Viidelläkympillä irtosi kahden hengen huone hieman nuhjuisesta pikkuhotellista kiinalaisen ravintolan yläkerrasta, ja pyörille löytyi oma varasto sisäpihalta. Tuttuun tapaan suoritimme illan toimet: majoittuminen, suihku, ruokapaikan etsintä. Neustrelitz ei näyttänyt olevan mikään iltaelämän keskus, mutta satamasta löytyi miellyttävän oloinen ravintola/baari, jonka terassilla nautimme burgerit samalla illan EM-matsia katsellen.


Berliini alkoi olla jo huomattavan lähellä, enää vaadittaisiin kaksi tai kolme polkemispäivää, ja sitten olisimmekin perillä. Seuraavana päivänä jättäisimme taa Mecklenburg-Etupommerin ja siirtyisimme Brandenburgin osavaltioon. Maisemat luultavasti jatkuisivat metsäisinä ja järvisinä. Siitä lisää seuraavaksi. 


p.s. Vähän ottaa päähän, että valmiissa tekstissä osa tekstistä on normaalilla taustalla, osan alla on valkoinen pohja. Luulin ongelman johtuvan kopipeistaamisesta, mutta tätä kirjoittaessa leikepöytä ei ollut käytössä, ja silti vaan tausta sekoilee. Pitää vissiin vaihtaa tekstin alle valkoinen pohja.

Kööpenhaminasta Berliiniin, osa 2

Pitemmittä puheitta:

Tiistai 19.6.
Køge -> Rødvig -> Præstø, n. 70 km

Tiistaiaamuna sää näytti taas mitä sopivimmalta pyöräilyyn, puolipilvistä ja vajaa parikymmentä lämpöastetta. Kiskoimme itsemme jalkeille verrattain varhain ja aamukahvin sekä pienten pyöränhuollollisten toimenpiteiden jälkeen iskimme tietä joskus kymmenen jälkeen. Edellisenä iltana olimme myös pesseet hiukan nyrkkipyykkiä, joka oli onneksemme ehtinyt kuivaksi lämmitetyllä pyyhetelineellä.

Vasemmalla meri, edessä matkatoveri. Jossain Kogen ja
Rodvigin välimaastossa.

Aamupäivän reitti kulki aluksi idyllistä rantareittiä. Suurinta hupia oli tutkailla paikallisen arkkitehtuurin ihmeitä (melkein kaikilla oli meren suuntaan seinänlevyinen maisemaikkuna ja muutenkin melko päheitä sisustusratkaisuja). Lyhyin reitti Præstøøn olisi kulkenut Sjellannin läpi, mutta maisemallis-viihtyvyydellisistä syistä päätimme ajella rantaa seuraillen. Kävimme ihmettelemässä Stevns Klintiä, siis rannikon kalkkikivijyrkänteitä. Näimme myös kosolti erilaista eläinmaatalouden harjoitusta (lehmiä, lampaita, hevosia ja jopa laamoja) ja hehtaaritolkulla peltoja. Lounasajaksi ehdimme Rødvigiin, jossa oli ihan soma satama, mutta joka noin muuten oli melko lailla pystyynkuollut pikkupaikka. Lounastarjontakaan ei huimannut päätä, päädyimme lopulta kalaan ja ranskalaisiin remouladen kera – tämä tuntui olevan pihvin ja pizzan lisäksi kolmas Tanskan suosikkiannos. Ei mikään makuelämys, mutta kyllä sillä päivän loput kilometrit polkisi. Lounaan jälkeen varmemmaksi vakuudeksi laadimme kuitenkin juomapulloihin urheilujuomaa.

Tanskalainen oli jännästi rakentanut näköalapaikan viereen
tehtaan. Kaukana siintää Stevs klint.

Rødvigin jälkeen pysähdyimme vielä kahville ja jäätelölle Faxe Ladepladsin vähintään yhtä tylsään pikkukaupunkiin (kylään?). Siitä olikin sitten enää parisenkymmentä kilometriä Præstøøn, jonne posottelimme melko lailla suorinta tietä. Saavuimme taas melko varhain paikalle, ja harkitsimme hetken matkan jatkamista. Päätimme kuitenkin lopulta etsiä majoituksen Præstøstä, sillä seuraava reitin varrelle osuva yhtään minkään kokoinen paikka tulisi vastaan vasta Mønin saarella. Löysimme ihan mukavan B&B:n, ja tällä kertaa paikkaa pyörittävä eläkeläisrouva tarjosi mahdollisuutta aamiaiseenkin. Iltaruokapaikan etsintä meinasi sen sijaan taas osoittautua haasteeksi. Satamasta löytyi kuitenkin ilmeisen suosittu, vaikkakin ulkoasultaan silmiäsärkevä Kafe Mocca (tjsp). Suosio selittyi merinäköalan lisäksi –luojan kiitos! – myös ruoan laadulla, ja nauttimani lohipasta oli maukas, raikas ja kaikinpuolin kelpo annos. Illan Ruotsi–Ranska(?)-ottelua katsoimme majapaikan vuoteessa pötkötellen.

Päivän kilometrisaldo jäi vähän arvailujen varaan, kun ajotietokonevastaava unohti aluksi nollata laskurin. Jotain runsaat 70 km kuitenkin.

Keskiviikko 20.6.
Præstø -> Møn -> Stubbekøbing -> Nykøbing Falster, 110 km

Keskiviikkoaamuna pääsimme liikkeelle ennätysmäisen varhain, jo ennen yhdeksää olimme jättäneet Praeston taaksemme (toim. huom. tästä eteenpäin tanskalaiset paikannimet esiintyvät ilman paikallisia aakkosia, sillä jostain käsittämättömästä syystä komento alt gr + ä/ö lakkasi tuottamasta kyseisiä kirjaimia, enkä jaksa etsiä niiden näppäilykoodeja). Masun pohjalla lämmitti eläkeläistädin majoittujilleen tarjoama, varsin makoisa aamiainen, mutta polkeminen sujui aluksi vähän jähmeähkösti. Ajelimme loputtoman tuntuisen, pienten kylien ja asutuskeskittymien täplittämän maalaismaisen läpi kohti Monin saarta.

Päivän siihenastinen kohokohta oli varsin massiivinen silta, joka johti Sjellannista Monille. Maisemat olivat aika hienot, joskin tuuliset (josta syystä en ryhtynytkään kaivamaan kameraa, tai siis puhelinta, esiin). Päätimme skipata saaren isoimman kaupungin Stegen. Kyseessä pitäisi olla sangen viehättävä vanha kauppakaupunki. Järkeilimme kuitenkin, että vanhoja kaupunkeja on jo nähty ja varmasti tultaisiin vielä reissulla näkemäänkin, ja lounaankin nauttisimme mielellämme vasta Stubbekobingissa, joten emme jaksaneet tehdä ylimääräistä lenkkiä vaan yritimme päästä jokseenkin suorinta tietä Bogon saarelle ja siitä lautalla yli Stubbekobingiin. Pyöräreittimerkinnät Monilla olivat kuitenkin paikoin aika hatusta vedettyjä (saarella risteilee lukuisia reittejä, ja suurin osa niistä kierrättää polkijan katsomassa joka ainoan kiven ja kepin), joten hieman ylimääräistä poljeskeluahan siitä seurasi. Maisemat saarella olivat aika sympaattiset, mutta ei siellä kyllä juuri mitään ollut. Jos sää olisi suosinut enemmän, olisimme varmaan käyneet vaikka uimasilla, mutta nyt lämpötila pysytteli kahdenkymmenen alapuolella ja taivaaalla pyöri uhkaavannäköisiä pilviä. Hrr.

Tervetuloa Stubbekobingiin. Ei kauaa viihdytty.

Viimein yhytimme Bogon saarelle vievän tien. Pitkällä saaret yhdistävällä kaistaleella matkatoverista meinasi loppua virta. Lennosta syötetty myslipatukka auttoi kuitenkin sen verran, että polkaisimme suht rivakasti satamaan. Kannatti, sillä ehdimme juuri sopivasti kerran tunnissa liikennöivään Stubbekobingin lauttaan. Lauttamatka kesti ehkä varttitunnin ja lauttakin muistutti ulkonäöltään enemmän lossia kuin vaikkapa Suokin lauttaa. Karua, mutta kivaa.

Stubbekobing puolestaan kuului pystyynkuolleiden pikkukaupunkien sarjaan. Pääkadulta löysimme yhden ruokaa tarjoilevan ravintolan, paikallisen pizza-kebab-syöttölän (tai löysimme kyllä suljettuja, siis tyhjentyneitä hotelleja tai ravintoloita kyllä, mikä lie konkurssiaalto iskenyt kylään), jossa nautimme ihan kelvollisia, ei mitenkään mieleenjääviä antimia. Naapurikahvilassa vielä isot mukilliset maitokahvia ja vähän soittelua, jolla järjestimme majapaikan päivän kohdekaupungistamme, Nykobing Falsterista (olimme siis saapuneet Falsterin saarelle), jonka jälkeen olimme valmiita jatkamaan matkaa. Mittariin oli jo ennen lounasta kertynyt yli 60 km, ja luvassa olisi vielä Falsterin saaren kiertäminen (no, puolen saaren), ainakin nelisenkymmentä lisää.

No oli siellä joku rantakin. Jossa varpaidenlepuutusta.

Valitsimme rannikkoa kiertävän reitin ja maisemat olivat tälläkin kertaa enimmäkseen aika somia. Tosin yhdessä kohdassa pyörätie muuttui onnettomaksi hiekkaisaksi kinttupoluksi, joka aiheutti hieman kiroilua etenkin kapeammilla renkailla varustautuneessa matkailijassa. Polkeminen kuitenkin sujui vauhdikkaasti ja niinpä ehdimme hyvissä ajoin myös Nykobingiin. Perillä vuorossa olivat jo rutiiniksi muodostuneet rituaalit: majapaikan paikantaminen ja majoittuminen, suihku, vaatteiden vaihto ja ruokapaikan etsintä. Nykobing on Falsterin saaren suurin kaupunki. Ei mitenkään järin suuri tämäkään, mutta ruokapaikoissa olisi kuitenkin ollut ihan valinnan varaa. Päädyimme ihan symppikseen ja kohtuuhintaiseen pikkuravintolaan, jossa – tanskalaiseen tapaan – oli pihvilista pidempi kuin loput ruokalistasta yhteensä. Pihvirajoittuneetkin henkilöt löysivät kuitenkin syötävää, joten loppu hyvin jne. Illallisen päälle popsimme vielä jäätelöt paikallisella keskusaukiolla.

Torstai 21.6.
Nykobing Falster -> Gedser -> Rostock, 42 km

Torstain agendalla oli siirtää itsemme Tanskasta Saksaan lautan välityksellä. Lautta lähtisi Gedserin pikkukaupungista, n. 30 kilometrin päästä Nykobingista. Rostockista olin jo etukäteen varannut majoituksen, joten luvassa olisi edellisen päivän ennätyskilometrien vastapainoksi sangen kevyt päivä, siis polkemisen suhteen.

Taakse jää juuttien maa. Huomaa erityisesti
lokki oikealla.

Aamiaiseksi nautimme tällä kertaa edellisenä iltana marketista ostamiamme antimia. Aamiaisseuraksi saimme samaan B&B:n majoittuneita tanskalaisia. Eläkeläispariskunta oli oikein sympaattinen. On jokseenkin hämmentävää, miten juuttien maassa eläkeikäisetkin puhuvat oikein hyvää englantia, joten siltä osin joriseminen sujui aivan hyvin (toinen juttu on sitten se, että seurueemme kumpikaan osapuoli ei ole aamuisin erityisen juttutuulella). Pakkasimme itsemme kasaan, ja yhdeksän ja kymmenen välillä olimmekin jo satulassa kohti Gedseriä. Matka sujui nopeasti ja tiekin oli oikein kelvollisessa kunnossa. Gedseriin saavuimme ennen yhtätoista ja etsiydyimme ensimmäiseksi satamaan. Siellä huomasimme, että lautta Rostockiin lähtisi klo 11, joten päätimme unohtaa Gedseriin tutustumisen ja vaihtaa sen sijaan maata. Liput sai näppärästi automaatista, sen sijaan polkupyörien kanssa sisäänpääsy olikin hankalampi systeemi, ja jouduimme ajamaan autojen tsekkausportille leimaamaan itsemme kyytiin. Pienen vekslauksen jälkeen löysimme kuitenkin itsemme lautasta.Viritimme pyörät kiinnikkeisiin ja menimme ihmettelemään lautan tarjontaa (ei ihmeellistä). Tuhlasimme viimeiset kruunut laivan kaupassa, kaljalavan sijaan ostimme purkillisen pähkinöitä, mehua ja Faxe kond -limun.

Rostockissa rostockeria, tietty.

Rostockin päässä pyöriä irroitellessamme päädyimme juttusille kanssapolkijan kanssa. Heppu oli lähtenyt matkaan Tukholmasta, ja kaavaili päätyvänsä jossain vaiheessa Budapestiin. Päätimme yhdessä koossa selvitellä tiemme Roctockin satamasta keskustaan. Saimme heti huomata poistuneemme pyöräystävällisestä Tanskasta, sillä pyörille ei juuri satamassa opasteita näkynyt. Pienen manöveröinnin päätteeksi löysimme kuitenkin oikean tien ja suunnan, ja auringon lämmittäessä mukavasti ajelimme Roctockiin satunnaistoverin kanssa jutustellen. Tiemme erkanivat Rostockin keskustassa, sillä ruotsalaisheppu ajeli vaatimattomia 120 tai jopa 140 km päivämatkoja ja yöpyi teltassa. Hieman eri meno kuin meillä laiskanpulskeilla mukavuusmatkailijoilla! Me puolestamme paikansimme turisti-infon, saimme kartan, ja etsimme valmiiksi varaamamme hotellin (Hotel Garni am Hopfenmarkt, joka oli aivan hyvä ja kelpo). Majoituimme, ja koska olimmekin päivän päätepisteessä poikkeuksellisen aikaisin, pienen nyrkkipyykkituokion jälkeen suuntasimme tutustumaan Rostockin keskustaan. Tutustuminen alkoi luonnollisesti maahantulo-oluilla. Lounaaksi nappasimme snack-tyyppistä ratkaisua ja pööpöilimme ympäriinsä. Totesimme, että Rostockin keskusta on nopeasti nähty, ja vaikkakin ihan kiva, ei mitenkään erityisen sykähdyttävä. Vanhoja taloja sun muita kirkkoja oli kasapäin, mutta niitä tuntui näillä kulmilla muutenkin piisaavan. Illallisen nautimme mielikuvituksettomasti raatihuoneenaukion Vapianossa, ja jaksoimmepa vielä katsoa illan puolivälieräottelun Portugali-Tsekki. Tai ainakin ensimmäisen puoliajan siitä.

Seuraavana päivänä alkaisi uusi etappi polkemishommissa, mutta siitä lisää seuraavassa osassa.

Kööpenhaminasta Berliiniin, osa 1

Niinhän siinä kävi, etten päässyt tien päältä mitään päivittelemään. Täällä pääkaupungin humussa tottuu ihminen ilmeisesti tietoyhteydellisesti liian hyvään, sillä jännittävä tosiasia on, että wlan-verkot eivät ole mitenkään erityisen laajalle levinnyttä arkipäivää Tanskan ja Itä-Saksan maaseudulla. Lisäksi kännykällä oli ihan tarpeeksi tuskallista naputella muutamat pakolliset sähköpostit, en jaksanut alkaa kikkailla vielä julkaisujenkin kanssa. Oli miten oli, hauskaa oli, vaikken siitä silloin kertonutkaan. Nytpä kerron! Katsotaan nyt, miten moniosainen eeppinen sankaritarina tästä muotoutuu. Jutun juoni oli siis hoidella itsemme polkupyörillä Köpiksestä Berliiniin n. viikossa. Ja myöhän hoideltiin!

Lauantai 16.6. 
Saapuminen Kööpenhaminaan


Edellisen illan kuumeinen pakkailu ja erittäin aikainen aamulento johtivat lyhyenpuoleisiin yöuniin. Koska pakaasimme olivat aika massiiviset (ajokäytössä suhteellisen näppäränkokoinen fillari vaatii yllättävän ison kuljetusboksin), tilasimme itsellemme farmarimallisen pirssin, jolla hurautimme Helsinki-Vantaalle laatikkoinemme kaikkinemme. Pyörät sun muut nyssäkät saatiin tsekattua sisään aika kivuttomasti, ja itse lentokin meni varmaan aika mukavasti (olin edelleen ilmeisen syvässä aamukoomassa, en muista matkasta mitään). Kastrupissa saimme odotella pyöriemme ilmaantumista ylikokoisten matkatavaroiden tiskille ja odotellessamme spottailimme hyvän paikan pyöränkokoamishommille. Menopelit saapuivat, ja pienen arpomisen jälkeen (siis miten päin tää lokasuoja tähän tulee?) putkikamelit olivat kasassa lukuunottamatta sellaista pientä mutta tarpeellista yksityiskohtaa kuin polkimia. Polkimien kiinnittämiseen tarkoitettu pienehkö jakoavain nimittäin oletettavasti odotteli edelleen mukaanpakkaamistaan olohuoneen lattialla (palattuamme totesimme asian olevan juuri näin). Kuormaa lastatatessamme huomasi matkatoveri myös toisen takalaukkunsa ottaneen epätoivottua hittiä lentokentän tavarankäsittelyn ei-niin-hellässä käsittelyssä. Lähtötohinoissa kumpikin oli unohtanut irrottaa Ortliebeistään kiinnikeosaset, ja niinpä yksi kappale oli päässyt murtumaan.

Korjaustoimenpiteitä kööpenhaminalaisella
pyöräparkkipaikalla.

Onneksemme olimme varanneet pari päivää aikaa Kööpenhaminaan tutustumiselle, ja mikäs sen parempi tapa tutustua uuteen kaupunkiin kuin kiertää sen fillari- ja urheilutarvikeliikkeitä varaosan toivossa! Ensimmäisessä, hotellimme välittömässä läheisyydessä olevassa pyöräliikkeessä kiinnitytimme polkimet ja pumppasimme lisää ilmaa renkaisiin. Liikkeen pyörittäjä oli melkoinen tumpelo, joten kiitimme itseämme, että hepun ei ollut tarvis suorittaa polkimien kiinnittämistä monimutkaisempia huoltotoimia.

Seuraavat tunnit vietimme sitten etsien varaosaa Ortliebin classic back-rolleriin (tässä kohtaa kiitimme itseämme puolestaan siitä, että hankimme merkkilaukut, joihin ylipäänsä saa varaosia!). Sattumalta kohdalle osunut Vesterbron A-H Cykler myi ei-oota, mutta opasti meidät isompaan Urania cykler -liikkeeseen. Sielläkään ei onnistanut, mutta saimme taas uuden kohteen. Tanskan Cyklistforbundetin liike tarjosi myös ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua, mutta heilläkin olisi ollut osia vain toisen mallin Ortliebiin. Myyjän suosituksesta tsekkasimme läheisen partioaittatyyppisen ratkaisun, Spejder Sport -ketjun myymälän. Sielläkin oli ystävällinen myyjä, mutta ei vieläkään tarvitsemaamme osaa. Tässä vaiheessa nälkä kurni ja usko alkoi mennä! Myyjä kehotti vielä käymään lähikorttelissa sijaitsevassa Fjeld & Fritid -myymälässä. Ensin löysimme ketjun vaatemyymiön, josta meidät opastettiin luottavaisten toivotusten myötä viereiseen yleispuotiin. Tiskillä yhyttämämme myyjäneitonen myi ensin ei-oota ja totesi, että osat olisi varmaan näppärintä tilata netistä (niin varmaan olisikin, mutta kun ne tarvitaan nyt!). Vaativan asiakkaan sitkeydellä kuitenkin esitimme, josko voisimme kuitenkin katsoa myymälän Ortlieb-valikoimaa (äärimmäisenä vaihtoehtona mielessä tässä vaiheessa uuden laukkuparin hankinta). Ja mitä, siellähän niitä varaosia nökötti! Siinä vaiheessa teki mieli pussata myyjätärtä! (ei pussattu) Sen sijaan pulitimme iloisesti vaaditut vajaat sata Tanskan kruunua osista.

Oikeat osat hallussamme päätimme palkita itsemme viereisen Rømersgaden Hachén gourmet-burgereilla ja perinteisillä maahantulo-oluilla (oli muuten todella hyvä portobello-vuohenjuustoburgeri eikä olutkaan hullumpaa!). Aterioinnin jälkeen suoritimme pyöräparkissa korjaustoimia, ja niin olimme periaatteessa vihdoin valmiita iskemään tietä. 


Loppupäivä Köpiksessä sujui leppoisan helpottuneissa merkeissä Vesterbrossa kävellen ja ihmetellen. Ilta-ateriaksi nautimme keskinkertaista meksikolaista ja päädyimme lopulta väijymään illan EM-futisottelua vesterbrolaiseen, symppikseen, Sankt Paulin kannattamiseen erikoistuneeseen pubiin (jotka ikkunassaan totesivat kyllä näyttävänsä näitä EM-matseja, mutta pyysivät ihmisiä pidättäytymään typeristä hatuista, naamamaalauksista, laulamisesta ja muista nationalismin osoituksista. Asiaa.)


Sunnuntai 17.6. 
Kööpenhamina

Reitin suunnittelua, aiheena "miten täältä Köpiksestä
oikein pääsee pois?"

Toinen matkapäivä valkeni sateisenharmaana. Ei se mitään, meillä on fillarit ja olemme Köpiksessä, todellisessa fillarikaupungissa! Sunnuntaina siis lähinnä poljeskelimme ympäri kaupunkia, kävimme kurkkaamassa (etäältä) sen merenneitopatsaan ja (läheltä) Kunstforeningen Gl Strandin Jørgen Leth -näyttelyn. Piipahdimme myös Christianissa sekä ajelimme hieman Christianshavnin kaupunginosassa. Aurinkokin välillä jo paisteli. Illalla söimme eri hyvää pizzaa Høkerbodernen Motherissa. Kävimme ehkä jäätelölläkin, ja illalla katsoimme tylsässä irkkupubissa Tanska–Saksa-ottelun. Seuraavan päivänä alkaisi matkan varsinainen polkemisosuus, jännää!


Maanantai 18.6.
Kööpenhamina -> Sølrod Strand -> Køge, 56 km


Ensimmäinen pyöräilypäivä oli iloksemme puolipilvinen ja lämpötilakin mukavassa n. parisskymmenessä asteessa. Olimme päättäneet aloittaa keveästi, tavoitteena oli päästä reilun 50 km päähän Køgeen. Motaria pitkin kyseinen Køge on itseasiassa vain n. 30 km päässä Köpiksestä, kun taas "virallisen pyöräreitin" (Kööpenhamina–Berliini-reitti noudattelee Tanskassa kansallista pyöräreitti nro 9:ä) pituus tuolla välillä on kai n. 70 km. Tästä syystä päätimme skipata virallisen reitin siinä vaiheessa, kun tiemerkinnät alkoivat olla sekavia ja reittikin kulki jossain pusikossa ja ajaa loppumatkan rannikkoa seurailevaa Gammel Køge landevejtä. Maisemat olivat ehkä virallista reittiä yksipuolisemmat, mutta pienessä tihkusateessa hyväkuntoinen ja suora pyörätie ei tuntunut hullummalta vaihtoehdolta.

Allekirjoittanut valmiina iskemään tietä hotellin pihalla.

Lounaan nautimme Sølrod Strandin pikkukaupungin kävelykadulla. Tuolla saimmekin ensimmäisen kosketuksen tanskalaisten pikkukaupunkien ruokakulttuuriin: tarjolla oli lähinnä pizzaa ja pihvejä. Haimmekin lounaaksi paikallisesta supermarketista salaattia ja mansikoita. Puolivälissä lounasta sade muistutteli taas olemassaolostaan, joten pelastauduimme vielä kahville paikalliseen kahvilaan miettimään reittivaihtoehtoja.


Verrattain lyhyen matkan johdosta ja pitkäksi venyneestä lounastauosta huolimatta olimme Køgessä hyvissä ajoin iltapäivällä. Tihkusateessa kaupungin asemalla harkitsimme jo hetken jatkamista híeman etäämmäs, Store Heddingen kaupunkiin. Paikalliseen hostelliin ei kuitenkaan saanut puhelimitse yhteyttä, joten päätimme unohtaa ajatuksen ja jäädä tutkailemaan Køgen keskiaikaista kaupunkia. Vuonna 1288 perustetun kaupungin keskustassa oli säilynyt hämmentävä määrä toinen toistaan vanhempia taloja (merkittävä osa ilmeisesti 1500-luvulta), joten n. 35 000 asukkaan Køge ei varsinaisesti muistuttanut samankokoisia suomalaisia pikkukaupunkeja. 

Putkikameli lasteineen reissun ensimmäisellä evästauolla
Hundigessa.

Kaupungin turisti-info oli suljettu, ja majapaikan etsiskely vaatikin internetin. Onneksi saimme wlanin käyttöömme keskusaukion kahvilassa ja parin puhelinsoiton jälkeen meille järjestyikin b&b-majoitus läheltä keskustaa ja vielä menosuunnassamme. Saimme käyttöömme omakotitalon alimman kerroksen ja haimme aamupalatarpeita paikallisesta marketista (nimestään huolimatta moniin tanskalaisiin bed&breakfasteihin ei itseasiassa kuulu jälkimmäinen). Valitettavasti kaupungin ruokatarjonta ei vakuuttanut. Suurin osa ruokapaikoista oli maanantaina suljettu, joten päädyimme syömään erittäin keskinkertaista (ja sitä paitsi ylikypsää) pastaa jo aiemmin nettisurffailuun käyttämässämme kahvilassa. Illalla etsimme satamasta pubin, jossa katsoa illan ottelua. Siellä sai hanasta paikallisen Bryghuset Braunsteinin olutta. Uni alkoi kuitenkin houkutella ensimmäisen tuopin ja puoliajan jälkeen, joten päätimme silmäillä loput pelistä majapaikkamme pienestä telkkarista (taisin nukahtaa ennen ottelun loppumista).


Seuraavana päivänä tavoitteenamme olisi luultavasti Præstøn pikkukaupunki Sjellannin kaakkoiskulmalla. Jatkamme siitä siis seuraavassa osassa.