maanantai 9. syyskuuta 2013

Laiskanpulskea viikko 36

Edellisellä viikolla hieman ennakoinkin, että viikosta 36 tulisi erittäin kevyt viikko. Crossfit-saralla olen edelleen "between gyms", ts. en vielä kirjautunut millekään paikalliselle salille, vaikkakin jo alustavasti päätin mennä Hertsikaan. Rahatilanne on kuitenkin tällä hetkellä pikkaisen epästabiili, joten pitää ehkä vielä hetki laskeskella pennosia. Sinne kuitenkin ajattelin mennä. Syyhyttäisi kyllä jo päästä nostelemaan rautaa.

Viikko 36: 2.–8.9.2013
maanantai: -
tiistai: -
keskiviikko: juoksulenkki 51 min, 8 km, 9,4 km/h
torstai: -
perjantai: vesijuoksu 45 min
lauantai: -
sunnuntai:-

Huh, näyttääpä tyhjältä. Toisaalta kaipa se on ihan hyväkin välillä nollailla. Viikolle osui kuitenkin sukulointia maanantaille, paluumuutto Helsinkiin tiistaille, juhlat keskiviikolle, ystävän kolmekymppiset lauantaille ja töitä, gradua ja ystävien näkemistä melkein joka päivälle. Keskiviikkona päivällä kävin kuitenkin kiertämässä Mustikkamaan ja totesin taas, että Helsingissä on kyllä mahtavia lenkkimaastoja. Vois siis käydä toistekin.

Viikon hämmentävin veto oli kyllä tuo vesijuoksu. Sovin perjantaille ystävän kanssa tapaamisen uimastadionille ja päätimme vaihtaa kuulumisia samalla vesijuosten. Olikin oikein mukava jutella, mutta muuten vesijuoksu oli kyllä aivan liian hidastempoinen laji allekirjoittaneelle.

perjantai 6. syyskuuta 2013

And now for something completely different: kurpitsa-salvia-chilirisotto

Risotto ei taida olla oikein minkään ruokavalioideologian ideaaliruokaa: liikaa tyydyttynyttä rasvaa virallisille suosituksille, liikaa hiilareita karppaajille, eivätkä maitotuotteet ja riisi kuulu "oikeaoppiseen" paleoonkaan (whatever that even is). Mutta voi luoja, kunnolla ja hyvistä aineksista laadittu risotto on valtavan hyvää. Koska olen luonteeltani kaikkea muuta kuin pingottaja, en antanut risoton ravintoainekoostumuksen tulla minun ja perjanta-iltaisen nautinnon väliin.

Olen jo muutaman tovin suunnitellut tattirisottoa viimeisistä viime syksyn tateista. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun eilen heräteostin ruukullisen salviaa. Alun perin mielessäni kajastelivat prosciuttoon käärityt, salvialla höystetyt pihvit, mutta tänään kaupassa iskikin hieman toisenlainen inspiraatio. Koriin eksyi neljännes kurpitsaa, kotimaisia chilejä, pecorino romano -juustoa ja tarjouksesta ahvenfileitä sekä pullollinen italialaista luomuvalkkaria (Inycon, rypäleinä grillo ja viognier, hinta sopuisat 8,56e). Sitten surffailin hetken erinäisillä ruokasivustoilla ja päädyin laatimaan jonkunlaista yhdistelmää tästä, tästä ja tästä ohjeesta. Näin:

Kurpitsa-salvia-chilirisotto kera paistettujen ahvenfileiden ja rapean salvian

Risottoon:
2 valkosipulinkynttä
1 keskikokoinen sipuli
1 chilipalko
n. 250–300 g kurpitsaa kuutioituna
n. 15 salvian lehteä silputtuna
1,5 dl valkoviiniä
9 dl kasvislientä
oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
n. 70 g pecorino romano -juustoa
pikkusormen paksuinen viipale voita
rouhittua mustapippuria ja merisuolaa

Lisäksi:
ahvenfileitä (voissa paistettuna, suolalla ja pippurilla höystettynä)
rapeaksi paistettuja salvian lehtiä

Pahoittelut kamalasta kuvasta, älysin räpsäistä sen vasta
santsiannoksesta, oli niin hyvää!

Ensimmäiseksi pannulle lykätään kunnon tujaus oliiviöljyä, ja siinä tovi kuullotellaan sipuleita, chiliä ja salviasilppua. Sitten pannulle kaadetaan riisit ja pyöritellään niitä öljyssä, kunnes ne muuttuvat hieman läpikuultaviksi. Perään kipataan 1,5 dl valkoviiniä (no en minä sitä oikeasti mitannut, arviolla kaadoin pullosta, mutta tuo määrä on varmaan aika lähellä totuutta). Kun viini on melkein hävinnyt, sekaan kipataan kurpitsakuutiot (n. 1x1cm kuutioina minulla) ja kauhalla kuumaa kasvislientä.

Sitten edetään risoton tekemisen standardiproseduurin mukaan, toisinsanoen riisiä sekoitellen ja kasvislientä lisäillen sitä mukaa kun se on imeytynyt riisiin. Kun riisi on ns. al dente, otetaan hellan levy pois päältä ja sekoitetaan risottoon voiviipale, juusto raasteena (perinteisesti tietysti parmesaani, mutta minua nyt huvitti pecorino enemmän) sekä rouhittua mustapippuria ja hiukan suolaa.

Risoton poristessa ja sitä toisella kädellä hämmentäessä paistetaan ahvenfileet, pannaan syrjään, viipaloidaan pannulle vielä yksi nokare voita ja sirotellaan siihen pieni kourallinen salvianlehtiä kokonaisina. Paistetaan rapeaksi, varotaan polttamasta. Assembloidaan lautasille somasti ahvenfile, kauhallinen risottoa ja sen päälle muutama rapea salvianlehti.

Olipa kyllä suorastaan tajuttoman hyvää, vaikka itse sanonkin. Setistä söi kolme aikuista, ja vähän jäi ylikin, tosin lähinnä siitä syystä, että vain allekirjoittanut ehti santsaamaan kun muut kiirehtivät toisiin menoihin.

Nyt joku vähän enemmän fitness-henkinen bloggaaja varmaan toteaisi, että viikon herkuttelut oli sitten siinä. Minä sen sijaan aion ensin juoda espressoa, syödä palan mustikkapiirakkaa ja sitten mennä tänään katsomaan jalkapalloa tuopin ääreen. Huomenna ohjelmassa taas on ravintolareissu. No, kävin sentään tänään vesijuoksemassa (!).

maanantai 2. syyskuuta 2013

Treenit viikolta 35

Viime viikon alkupuolen olin vaihteeksi Helsingissä, keskiviikkona palasin vielä viikoksi tänne Itä-Suomeen. Lauantaina kävin osaltani viimeisissä crossfit-treeneissä lokaalilla salilla. Kokonaisuudessaan viikko näytti tältä:

Viikko 35: 26.8.–1.9.2013
maanantai: uinti 1h, 1,5 km
tiistai: -
keskiviikko: crossfit 1 h
torstai: mobility 1 h
perjantai: crossfit 1h
lauantai: crossfit 1 h
sunnuntai: -

Maanantaina soitin ystävälleni, mielessäni siinnellen tapaaminen keskioluen merkeissä. Kolmekymppisyys ei kuitenkaan tule yksin, terassin sijaan menimmekin Uimastadionille! Tunnin uintireissusta puolet pulikoimme rauhallista tahtia samalla jutellen, loppuajaksi siirryimme kuitenkin kuntouimareiden radalle ja pistimme vähän vauhtia koneeseen. Oli oikein mukavaa, ja ehkä rehellisyyden nimissä on mainittava, että jälkeenpäin kävimme kyllä Talossa kaljalla ja purilaisellakin. Tavoitteena on ehdottomasti ehtiä ainakin vielä pari kertaa stadikalle uimaan ennen kuin se menee talviteloille!

Keskiviikkona vuorossa oli crossfittiä, tarkemmin tempaus ja snatch-balance -harjoituksia sekä todella tukkoisesti mennyt wodi (leukoja, punnerruksia, juoksusprinttejä), tukkoisuus saattoi olla omaa vikaa ja johtua edellisen yön vähäisiksi jääneistä yöunista.

Torstain ohjattu mobility oli taas hauskaa ja leppoisaa. Perjantain treenit – käsilläkävelyä ja death by double unders – olivat nekin lystit. Pääsin useammankin kerran viisi askelta käsilläkävelyä, joka on mielestäni melko hyvä saavutus siihen nähden, etten ole vuosiin harjoitellut kyseistä tointa lainkaan (enkä ole siinä ikinä loistanut: sirkusajoilta ennätykseni vuosien takaa taitaa olla kahdeksan askelta). Kivaa! Pitää ehdottomasti harjoitella lisää. Tuplanaruissa jalkoja oli tällä kertaa ihan liikaa, rytmi ei osunut kohdilleen, kiroilin ja kompuroin ja sen kyllä tunnin jälkeen huomasi naarmuisista reisistä ja käsivarsista.

Lauantaina vedettiin maasta kymmenen minuutin jami, kolme toistoa per minuutti. Vetelin 65 kilolla ja rauta oli suhteellisen kevyttä. Pitänee lähiaikoina käydä vaikka Kisahallilla selvittämässä omaa ykkösmaksimia. Wodissa puolestaan oli inhokkiani wall ballia yhdistettynä 400 metrin juoksupätkiin. Kamalaa, mutta kuitenkin ihan kivaa.

Eilen oli aikomuksena käydä vielä juoksemassa, mutta aamupäivällä kävinkin metsässä poimimassa kesän viimeisiä mustikoita ja totesin, että kahden ja puolen tunnin mättäillä kyykistely sai riittää päivän urheiluksi (todettakoon, että takareisistä kyllä huomasi vetäneensä edellisenä päivänä maasta).