Viikot 17 ja 18: flunssaa ja polideportismoa

Viikolla 17 urheilut jäivät tosiaan sairastelun takia vähille. Flunssa iski sunnuntai-iltana, ja vasta perjantaina uskalsin oikeastaan urheilla. Sen jälkeen viikonloppu meni taas muissa merkeissä, joten viikosta tuli aikamoinen lepoviikko.

Viikko 17 (22.–28.4.)
maanantai: -
tiistai: -
keskiviikko: -
torstai: -
perjantai: crossfit 1 h 15 min sekä hölkkä treeneihin ja takaisin (n. 3,3 km suuntaansa)
lauantai: -
sunnuntai: -

Näyttääpä kyllä surkealta esitykseltä tällaisessa muodossa. Onneksi viime viikolla ryhdistäydyin ja tulin urheilleeksi ihan kohtalaisia määriä. Näin:

Viikko 18 (29.4.–5.5.)
maanantai: crossfit, 1 h 15 min
tiistai: crossfit, 1 h 15 min
keskiviikko: kävely/kiipeilyretki vuorelle, n. 11 km, 2 h
torstai: aamulenkki juosten 5 km, 30 min, tennis n. 1 h
perjantai: crossfit, 1 h 15 min sekä juosten treeneihin ja takaisin (3,3 km suuntaansa)
lauantai: -
sunnuntai: -

Madridissa oli pyhäpäivä sekä ensimmäinen että toinen toukokuuta, joten pyysin perjantainkin töistä vapaaksi ja lähdin kavereiden kanssa pienelle lomamatkalle Välimeren rannalle Benicassimiin ja Valenciaan. Ajelimme mestoille tiistaina, joten keskiviikkona olimme jo verrattain pirteinä tutkiskelemassa ympäristöä. Päiväseltään käveleskelimme rantakatua ja kävimme lounaalla Castellonissa, jonka jälkeen lähdimme muutamien paikallisten tuttujen kanssa pienimuotoiselle vaellukselle Agujas de Santa Agueda -kukkuloille. Alkumatkasta reissu oli rivakkaa ylämäkikävelyä, mutta huippua lähestyttäessä vaikeustaso alkoi hiukan nousta ja peliin sai pistää suoranaisia kiipeilymanööverejä. Kaikenkaikkiaan matkaa tuli reissulle runsaat 11 km ja korkeutta nousulle eri lähteistä riippuen suunnilleen kolmisensataa metriä.

Vuorelta oli ihan hienot näkymät.

Seuraavana päivänä päätin viimein ottaa tilaisuudesta vaarin ja heittää aamulenkin Välimeren rannalla. En edelleenkään erityisesti pidä aamulenkkeilystä, mutta kyllä auringossa kimmeltelevä meri ja sitä seuraileva rantakatu tekevät siitäkin ihan siedettävää puuhaa. Nälissäni en kuitenkaan jaksanut juosta kuin viitisen kilometriä. Oli se silti siistiä! Oi oi!

Rantakahvilassa nautitun aamiaisen jälkeen puolestaan palasimme majapaikkaamme, jonka pihalle oli oivallisesti sijoitettu tenniskenttä. Siinä sitten räiskimme palloa pari tuntia. En todellakaan osaa pelata tennistä ja itseasiassa edellisen kerran taisin edes ottaa tuntumaa koko lajiin suunnilleen 12-vuotiaana. No, moisten pikkuseikkojen ei tunnetusti anneta haitata, ja olipa kyllä varsin lystiä, vaikka pallot välillä poukkoilivatkin ties minne pusikkoon. Harkitsen vakavissani tenniskurssille menemistä, onhan ne hameetkin niin siistejä!

Pallotytön kengät. Pelitilannekuvia luvassa!

Tämän viikon alkukin on mennyt lorvehtiessa, kun vanha ystävä kävi kylässä Madridissa ja eilen vielä näyttelynavajaiset venyttivät työpäivää. Nyt sitten luvassa onkin kolme päivää treenejä sekä ainakin yhdet puistofutikset. Jes!

Ruokavaliosäätöä eli matkalla puoliluolanaiseksi?

Treenihommat ja ulkomailla asustelu ovat vähän myllänneet allekirjoittaneen ruokavaliota. Täällä osa Suomessa normaaliin ruokavalioon kuuluvista osasista on vähän vaikeasti saatavissa, ja muutenkin tuumiskelin, että olisi ehkä korkea aika myös hiukan hienosäätää tuota sisääntulevan sapuskan laatua, vaikka noin ns. perusterveellisesti syönkin. Lähinnä aikeissa on testata, miten ruokavalinnoilla saisi ehkä energiatasoja hivautettua vähän korkeammalle: koneeseen siis entistä enemmän vihanneksia ja kasviksia, kalaa, siemeniä ja pähkinöitä, vähemmän maitotuotteita, viljaa ja höttöä (jota muutenkin kuluu aika vähän). Ehdottomuus tässäkään asiassa ei kiinnosta, joten tavoitteena on syödä ehkäpä perus-nyrkkisäännön mukaisesti 80 prosenttisesti napakasti, 20 prosenttia vähän miten sattuu.

Crossfit-lahkolaisuuteen (no, siltähän se vähän vaikuttaa ihan näin harrastajastakin) yhdistetään usein paleotyyppinen ruokavalio, ja kieltämättä ajatuksena onkin vähän siihen suuntaan hilata omia ruokailutottumuksia, vaikka eihän kyseisen lajin harrastaminen todellakaan edellytä minkään yhden tietyn ruokavalion noudattamista.

Pientä, tai ehkä ihan niin pientäkään nikottelua allekirjoittaneelle luolanaishommissa aiheuttaa kieltämättä ruokavalioon elimellisenä (ehehe, pun intended) osana kuuluva liha. Vaikka en ole ollutkaan varsinainen kasvissyöjä sitten sen kun aloin taas parikymppisenä syödä kalaa, ei kana tai punainen liha ole viihtynyt lautasellani – satunnaisia maistamisia lukuunottamatta – kuuteentoista vuoteen. Jos nyt kuitenkin haluan edes testata paleomeininkiä, totesin, että kannattaisi ehkä kalan ja muiden merenelävien lisäksi lautaselle tuupata silloin tällöin muitakin eläimiä ihan asiallisen proteiininsaannin turvaamiseksi (koska maitotuotteet ja palkokasvijalosteet pääasiassa siis siirtyisivät takavasemmalle).

Kuvassa edellisen postauksen banskulätty.

Näin ollen olen viimeisen parin kuukauden ajan pikku hiljaa hivuttanut lihaa takaisin ruokavaliooni. Petoeläimiähän tässä kuitenkin ollaan. Olen päässyt niin pitkälle, että olen syönyt pari burgeria (hmm talking about paleo...), pari kertaa kanaa (ei maistu oikein millekään) sekä maistanut jotain paikallisia embutidoksia eli leikkelevirityksiä (en erityisesti pidä chorizosta, eivätkä makunystyräni erityisesti arvostaneet jamon serranoakaan, mutta näihin nyt ehkä voi tottua). Jännän äärellä todella ollaan.

Jonkinasteisella lihattomalla ruokavaliolla ollessanikaan en ollut sitä mieltä, etteikö liha kuuluisi ihmisen ruokavalioon (no, ei se välttämätöntä ole, mutta kyllä sen syöminen ihan luonnollista on), mutta, kuten engelsmanni sanoisi, what has been seen cannot be unseen. Tiedän pikkaisen turhan paljon tehoeläintaloudesta voidakseni noin vain unohtaa sen olemassaolon oman vatsani tyydytykseksi. Tai enhän minä lypsyeläinten tilaakaan päivät pääksytysten mieti, kun maitoa aamukahviini kaadan, joten kaipa sitä onnistuu olemaan ajattelematta. Siitä huolimatta tehotuotetun eläimen syöminen ei ole minusta ihan oikein. Luomutuotannossakin on ongelmansa, mutta ajattelin nyt kuitenkin tutkia, miten täältä ulkomaasta saa luomulihaa (tai ainakin sellaista, mitä isossa maailmassa sanotaan, että free-range ja grass-fed).

Toisena osana ruokavaliosäätöä on sitten ollut maito- ja viljatuotteiden karsiminen. Kovin paljoa en muutenkaan ole viime aikoina leipää ja pastaa pupeltanut, joten niitä en kotona ole kaivannut (ulkona tai vieraisilla olen kyllä syönyt silloin tällöin). Jogurtin ja juustot olen myös tiputtanut pois ostoskärryistä, mutta maitoa olen satunnaisesti käyttänyt aamukahvissa, tosin sitäkin olen ajoittain korvannut mantelimaidolla.

Pääasiallisesti (arki-)murkinani näyttävät nykyisin tältä:
aamupala: iso muki kahvia, paistettu muna tai kaksi, tomaattia, avokadoa ja joku hedelmä (vaihtoehtoisesti banskulätty tai hedelmiä pähkinävoilla, nälän määrästä riippuen)
lounas (töissä): iso salaatti, jossa yleensä ainakin erilaisia vihreitä, kirsikkatomaatteja, avokadoa ja jotain prodea (esim. tänään kylmäsavulohta ja pari keitettyä kananmunaa), pähkinöitä, oliiviöljyä yms. Jälkkäriksi kahvia ja joku hedelmä tai vähän tummaa suklaata
välipala (ennen treenejä tms.): banaani ja mantelivoita tai kourallinen pähkinöitä
iltaruoka: kasa vihanneksia ja jotain prodea, yleensä pannun kautta käytettynä (esim. kalafilee ja pikaisesti pannulla käytettynä paprikaa, parsakaalia ja kesäkurpitsaa)

En ole laskeskellut makroja enkä todellakaan noudattanut mitään huipputiukkaa ruokavaliota (ehei, olen kyllä viimeisimmän viikon sisään syönyt leipää, juustoa, risottoa, jäätelöä ym. ihan hyvillä mielin, joskaan en kotona), mutta noin pääasiallisesti muutokset tuntuvat ihan hyviltä. Voisin jossain vaiheessa yrittää taas laatia ruokapäiväkirjaa ja tutkia vähän tuota makroravinnejakaumaakin, niin vähän paremmin tietäisin missä mennään.

Tällä hetkellä on hiukan semmoinen tuntuma, että etenkin treenipäivinä voisin syödä enemmänkin (syön kyllä nytkin isoja annoksia, enkä oikein ehdi enkä koe tarpeelliseksikaan syödä useammin kuin kolmesti tai neljästi päivässä).

Kokeilussa trendikäs kohupannari

Banaani-kananmunalätyt ovat ilmeisesti tämän kevään avokadopasta, sikäli ahkerasti olen bongaillut reseptiä eri blogeissa (tai no, voiko tuota edes sanoa reseptiksi, jos se koostuu kahdesta ainesosasta?), esimerkiksi viime aikoina täältä ja täältä. Olen tässä itse viime aikoina hienosäätänyt ruokavaliota (siitä lisää tuonnempana), jonka seurauksena tarjolla on ollut lähinnä kaksi aamiaisvaihtoehtoa (no, osittain myös laiskuuteni takia): a) paistettu muna, avokadoa ja tomaattia sekä b) pilkottuja hedelmiä ja mantelivoita tai pähkinöitä. Totesin jo tovi sitten, että banaanilätyt yhdistäisivät ainekset mukavasti, ja tänä aamuna sain viimein aikaiseksi kokeilla.

Resepti kuuluu siis kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:
1 kypsä banaani (minulla oli ehkä keskikokoinen)
2 kananmunaa (minulla M-kokoisia luomumunia)
ripaus suolaa (minulla meri-)
voita tms. paistamiseen

Koska ulkomaille muuton seurauksena jouduin eroon ihanasta Wilfan blenderistäni (yhyy!), surruttelin banaanit ja munat tasaiseksi soseeksi sauvasekoittimella. Koska meillä ei myöskään ole lettupannua, tai edes kovin pientä paistinpannua, kippasin taikinan ihan tavalliselle isolle paistinpannulle voinökäreen kera, ja ihan hyvin onnistui. Jonkunlainen jippo on paistaa lettu suunnilleen keskilämmöllä, ei siis hella täpöllä. Koska oma lettuni oli aika suuri, taitoin sen jossain välissä keskeltä, ja käänsin vasta sitten hetkeksi. Helppoa kuin heinänteko.

Söin lättyni tuoreiden mansikoiden kanssa (täällä on ollut puutarhamansikkakausi tammikuun lopulta lähtien, olen syönyt aika monta kiloa mansikoita), mutta myös muut marjat tai hedelmät varmaan toimisivat. Letusta tuli aika makea, ja varmaan sitä makeampi, mitä kypsempi on banaanisi (minulla on tavalliskypsä), ja maku muistutti, no, banaanimunakasta. Koostumus oli kyllä yllättävät lettumainen, joten luulen, että teen lätyn jonain toisenakin aamuna.

Flunssa vaivaa yhä, mutta elättelen toivoa, että pääsisin edes huomisillan treeneihin.

Liikuntaa hyväntekeväisyyden varjolla, tai päinvastoin

Viime viikolla boksin treeniohjelmassa oli vähän raudannostelua hyväntekeväisyystarkoituksiin, kun lukuisten muiden espanjalaisten crossfit-boksien tavoin allekirjoittaneen kotisalikin osallistuu Un millon de toneladas por Marc -kampanjaan. Alicantessa sijaitsevan salin alkuunpaneman kamppiksen tarkoituksena on kerätä varoja erään sikäläisen pikkupojan kalliisiin hoitoihin (ko. Marc sai syntymänsä yhteydessä jonkinlaisen aivovaurion, ja tarvitsee kallista terapiaa). Periaatteessa olen oikeastaan sitä mieltä, että veroja maksetaan mm. juuri siksi, että kaikille voidaan taata tarvitsemansa laadukas sairaanhoito, eikä pikkulasten sairaanhoitoon pitäisi tarvita kerätä varoja hyväntekeväisyydellä (tai sen enempää aikuisillekaan). Toisaalta en itsekään maksa tällä hetkellä verojani tänne (vaan Suomeen), eikä kampanjassa pyydetty viitonen kauheasti omaa kukkaroani keventänyt, joten päätin osallistua. Etenkin, kun tiedän, ettei hyvinvointivaltio ole täällä edes ihan siinä kuosissa, mitä se on Suomessa.

Ajatuksena oli siis kymmenen minuutin aikana nostaa mahdollisimman suuri kilomäärä maastavedossa, takakyykyssä ja/tai penkkipunnerruksessa. Koska on tehokkaampaa nostaa kevyempää kuormaa useasti, tehtiin toistot aika pienillä painoilla, joten kyseinen kymmenminuuttinen taisi mennä aika lailla lihaskestävyysharjoitteeksi. Itse tein keskiviikkona takakyykyt 15 kilon tangolla ja maastavedot kolmellakympillä, nostaen yhteensä 3900 kg. No jälkikäteen ajatellen jaloissa on puhtia sen verran, että olisi kannattanut kyykätä minuutit täyteen 20 tai 25 kilolla, en saanut tuolla setillä jalkoja edes kunnolla väsyksiin. Perjantaina väännettiin mavea ja penkkiä, maastavedin taas 30 kilolla ja penkissä heiluttelin 20 kiloa. Yhteistuloksena 4730 kg, joka sai siis olla osallistumistulokseni. Ihajjeez, takareisissä ja persiissä tuntui vielä sunnuntainakin, että tuli vedettyä maasta, ehkä myös siksi, ettei sitä nyt niin usein tule harjoitettua (paitsi muiden liikkeiden osana, joissa taas painot ovat suoritustekniikasta – ja heikkoudesta – johtuen vielä aika pienet).

Marc-kampanjan suorituksia

Noin muuten urheiluviikko (15.–21.4.) näytti tältä:
maanantai: crossfit 1 h 15 min, juoksu treeneihin n. 20 min, kävely takaisin
tiistai: puistojalkapalloilua n. 1 h
keskiviikko: crossfit 1 h 15 min
torstai: puistofudista n. 1 h, sitä ennen lämmittelylenkki 30 min, 4,1 km
perjantai: crossfit 1 h 15 min
lauantai: -
sunnuntai: -

Viikonloppu meni taas levon, tai oikeastaan "levon" merkeissä. Suomalainen kaveri oli kaupungissa vieraisilla ja muutenkin viikonloppuu mahtui jotain juhlan aihetta, joten molempina iltoina saattoi mennä varsin myöhään (tai no, varhaiseen) Madridin yössä. Lauantaina ohjelmassa oli myös penkkiurheilua, kun kävimme Santiago Bernabeulla katsomassa, kun Real Madrid kohtasi Real Betisin (jälkimmäinen valitettavasti otti pataan). Lepäilyä täytynee jatkaa vielä tänään ja ehkä huomennakin, sillä olen saanut riesakseni yskän ja nuhan. Kärsivällisyys ei varsinaisesti ole hallitsevia luonteenpiirteitäni, mutta yritän nyt kuitenkin parannella itseni kuntoon ennen kuin säntään salille. Vaikka tämän päivän wodissa olisi kyllä pistoolikyykkyjä. Ah!

Noin muuten olen ilokseni todennut, että kunto on tosiaan kohoamissuuntainen, vaikka treenailenkin vain kolmesti viikossa. Tai no viidesti pyrin jotain tekemään, mutta nuo puistofudikset nyt esimerkiksi eivät ole järin kovatempoisia, enkä juoksentelussakaan noudata mitään järjestelmällistä ohjelmaa. Siitä huolimatta iloitsin esim. siitä, että viime maanantaina varsinaisen wodin päälle tehty core-tabata tuntui suorastaan piknikiltä. Olisin jaksanut helposti vielä toisen samanlaisen setin, mahtavaa (ja verrattain harvinaista). Muutenkin suoritukset ovat parantumaan päin, vaikka hyvin harvoin vieläkään pääsen tekemään wodia skaalaamatta.

Treenipäiväkirjaa ja muuta selostetta esim. eräästä työmatkasta

Hyvin alkanut bloggausrutiini menikin taas ihan pipariksi, kun viimeisille parille viikolle onnistuin taas kehittämään jos jonkinlaista touhua.Olin mm. viime viikolla työmatkalla Valenciassa, Välimeren rannalla pystyttämässä erästä näyttelyä. Vietin kaupungissa useamman päivän, tarkalleen ottaen perjantaiaamusta keskiviikkoiltaan, ja Valencian reissun jälkeen sain vieraakseni ystäväni Lotan.

Tämän blogin aihepiirin muistaen näiden kiireisten viikkojen erityinen ihmetyksen aihe on kuitenkin se, että treenattua tuli melkein yhtä paljon kuin minä tahansa muuna viikkona, ja lisäksi käveltyä ihan sairaan paljon enemmän. Tosin niin tuli kyllä myös hiilaritankattua...

Treenipäiväkirjaa en ole taaskaan muistanut päivittää viikkokausiin, ja itseasiassa treenivihkonkin olen hukannut jonnekin, joten muistin varassa mennään. Pannaan nyt vaikka huhtikuun alusta pari viikkoa.

1.–7.4.2013
maanantai: crossfit, 1 h 15 min, juoksu treeneihin ja takas, n. 6 km
tiistai: -
keskiviikko: crossfit, 1 h 15 min
torstai: crossfit, 1 h 15 min
perjantai: -
lauantai: -
sunnuntai: kävelyä n. 10–15 km (!)

Treenit painottuivat alkuviikkoon, sillä tosiaan perjantaiaamuna köröttelin AVE-junalla Valenciaan. Perjantai ja lauantai olivat sen verran intensiivisiä työpäiviä, että en paljon ehtinyt urheilua ajatellakaan, ja sunnuntaina vietinkin sitten suurimman osan iltapäivästä ja illasta kävellen ympäri Valenciaa. Kilometrejä kertyi laskujeni mukaan reilut 10, ehkä jopa 15. Huh. Muuten viikko oli aika tyypillinen treeniviikko nykyään, ts. kolme crossfit-treeniä ja vähän juoksemista.

8.–14.4.2013
maanantai: juoksu, n. 7,3 km, 44 min,. 9,9 km/h
tiistai: crossfit, 1 h
keskiviikko: -
torstai: crossfit, 1 h 15 min, jalkapallo 1h
perjantai: -
lauantai: jalkapallo 1 h  15 min
sunnuntai: -

Viime viikon aloitin juoksulenkillä. Lämpimät kevätpäivät saapuivat Valenciaan jo alkuviikosta (tänne Madridiin vasta loppuviikosta, huom.), ja 23 astetta auringonpaisteessa suorastaan velvoittivat kiskomaan trikoot ylle. Valencian vanhankaupungin laitaa seurailee kuivatetun Túria-joen uomaan tehty pitkä ja kapea puisto, jossa oli oikein mukavaa juosta. Meren rannalle sen sijaan en tällä kertaa ennättänyt lenkille. Onneksi ensi kuussa menen purkamaan tuota samaista näyttelyä, joten sitten ehkä sinnekin pääsen.

Tiistaina kävin puolestaan visitoimassa paikallisella crossfit-boksilla, Northwest Paternalla. Vastikään avattu sali sijaitsi totaalisen huitsinnevadassa, mutta lopulta löysin kuin löysinkin perille, pääsin treenaamaan vanhaa vihollistani overhead squatia ja tekemään mukavan WODin (thrustereita, toes to bareja, double undereita).

Torstaina Lotta olikin jo vieraanani, ja vein hänet puolestaan kyläilemään meidän salillamme (WODissa clean & jerk, goblet squat ja punnerruksia). Tämän jälkeen puolestaan koittivat vielä vastikään perustamamme puistofudisjengin ensimmäiset treenit Templo de Debodin puistossa. Reilu tunti crossfittiä ja suunnilleen puolitoista tuntia pallon perässä juoksemista; en muista, koska minulla olisi viimeksi ollut niin järkyttävä nälkä kuin tuon setin jälkeen.

Peilissä on joku uusi tyyppi

Odottelin treenien jälkeen metroa Embajadoresin asemalla, ja tajusin, että niin vain minustakin on yht'äkkiä tullut se tyyppi, joka hengailee julkisilla paikoilla urheiluvaatteiussa, magnesiumin tahrimissa polvisukissa ja naama punaisena.

Kuvassa lukijaystävällisyyssyystä mannaiset sukat
eikä punakkaa pärstää.

Fiilis oli kuitenkin ihan mahtava, koska köysikiipeäminen alkoi sujua  ja kippikin luonnistua. Erityisen kovat kiksit sain ensinmainitusta, sillä vaikka olen muuten lapsena ollut ihan keskivertopätevä liikunnallisesti, olen aina ollut todella huono kiipeämään köyttä. Mitä siitä, että oikeasta kämmenestä lähti nahka, kasvaahan siihen uusi ja vahvempi. Mutta huomenna laitan kyllä salihanskat käteen.

Bring your daughter... to the slaughter

Jatketaan crossfit-jaaritteluilla. Ajattelin tässä nyt huvikseni jakaa kanssanne yhden WODi (älkää peljätkö, en aio jok'ikistä tänne raapustella).

Eilinen, Iron Maidenin kappaleen mukaan nimetty WODi olikin oikein viimeisen päälle lystiä hauskaa (no, tämä oli vitsi, jos joku ei tajunnut). Hupailu koostui kahdesta osasta, preludista ja varsinaisesta WODIsta, tällaisista:

PRELUDE WOD
12′ EMOTM
Even minute: 5 Hspu/ 10 Double unders/ 15 Air squat
Odd minute: 15 Air squat/ 10 Push ups/ 5 Pullups.

SLAUGHTER WOD
*For time:
20 Front squat (45/25)
20 Push jerk
20 Sdhp
20 Thruster 
*max. 20 minuutissa, jokaisen alkavan minuutin alussa 5 yleisliikettä
 

Olin kyl kieltämättä ihan et "por favor!"

 

 

 Toisin sanoen alkuun ensimmäiset 12 minuuttia jokaisella parillisella minuutilla 5 käsinseisontapunnerrusta, 10 double underia ja 15 kyykkyä, jokaisella parittomalla minuutilla 15 kyykkyä, 10 punnerrusta ja 5 leuanvetoa. Morjens. Selvisin hengissä, vaikka en kyllä ensimmäisten kolmen tai neljän minuutin jälkeen ehtinytkään tehdä minuutteja loppuun.

Kävi kuitenkin ilmi, että alkusoitto oli nimensä mukaisesti alkusoittoa. Noin nopeasti vilkaistuna etukyykkyä, pystypunnerrusta, sumo deadlift high pullia (mikähän tämä olisi suomeksi) ja thrusteria 20 kutakin ei kuulosta järin suurelta urakalta. Hauskaksi homman tekeekin se, että jokaisen minuutin alussa pistettiin painotanko sikseen ja tehtiin 5 yleisliikettä. Voin kertoa, että parikymmentäkin kiloa (skaalasin viisi kiloa alaspäin) alkaa painaa aika paljon, kun pohjalla on viitisenkymmentä yleisliikettä JA em. painonnostosuoritteita. Hyi.

Ehkä ensimmäistä kertaa luulin, että en joutuisin ihan oikeasti heittämään homman kesken, mutta jostain itsen uumenista löytyi kuin löytyikin sinniä viedä homma loppuun. Niinpä kellotin 15:52, enkä kuollut. Viimeiset viisi thrusteria olivat kuitenkin mahdollisesti teknisesti rumin räpellys, mitä painojen kanssa pusatessani olen saanut aikaan. Eivätkä viimeiset kolmisenkymmentä burpeetakaan tainneet ihan oppikirjaesimerkeiltä näyttää.

Tänään pidän lepopäivän ja parantelen yskää jalkapallon katsomisen merkeissä, mutta huomenna ja torstaina, jos köhä alkaa lievittää, palaan asiaan. Perjantaina lähdenkin muutaman päivän työmatkalle Valenciaan. Pakkaan reppuun lenkkarit, sillä kieltämättä hiukan haaveilen juoksulenkistä Välimeren rannalla.