Minä poljen, sinä ohjaat

Blog(e)issani on tupannut viime päivinä pitelemään hiljaiseloa. Sen aikana allekirjoittaneen tosielämän puolella on ollut käynnissä kuumeinen lomaan valmistautuminen: viimeiset työasiat, sähköpostit ja sähköpostin lomailmoitukset, matkavarustehankinnat ja soitot vakuutusyhtiöön ovat pitäneet kiireisenä. Lähetin viimeisen työaiheisen sähköpostin pari tuntia sitten, ja sen jälkeen olen lähinnä pakannut. Polkupyöriä. Kuplamuoviin ja pahviin.

Reissuvaatetus pinossa. Mites toi matkagarderoobin
raikkaan kesäinen värimaailma?!? (tuo pinkkilila asia
tuolla kasassa on muuten urheilusukkaa)

Huomenna nimittäin starttaa unelmaloma 2012, pyörämatka Kööpenhaminasta Berliiniin. Aamulla Aamuyöllä (tarpeetonta sanoakaan kuinka varhain. Miten ihmeessä aina löydänkin varhaisimmat aamulennot, vaikka vihaan aamulentoja? Aina!) matkaamme lentokentälle ja hurautamme Kööpenhaminaan. Vietämme kaupungissa pari leppoisaa lomapäivää, ja maanantaina aloitamme loman varsinaisen urheiluosuuden, siis polkemisen kohti Berliiniä. Matkaa on n. 630 kilometriä, aikaa hiukan yli viikko. Reitti on jokseenkin selvä, mutta suunnitelmat aika lailla auki. Torstaiksi on majoitus varattuna Rostockissa, jonkinlainen välietappi lienee sekin. Berliinissä odottaa ihana palkinto: viikko oleskelua Berliinissä kivassa kämpässä ja hyvien ystävien seurassa.

Sinne sujahtivat, tuliteriin Ortliebin pakaaseihin.

Pyrkimyksenä on ainakin muutaman kerran matkan varrelta päivittää tätä blogia, kertoa kuulumisia ja jakaa (epäilemättä tylsää) pyöräilydataa kuten keskinopeuksia ja päivämatkoja. Valokuvian laitan, jos se ei osoittaudu liian suureksi tekniseksi haasteeksi älypuhelimelle (tai siis sen käyttäjälle).

Kaksi kappaletta polkupyörää matka-asussaan.

Päätän täältä tähän ja menen tuijottamaan epäluuloisena tarakkalaukkujani. Luulen, että tälläkin kertaa unohtuu jotain tärkeää. Tai ehkä vähemmän tärkeää, jotain aina kuitenkin unohtuu. Ei se mitään, nyt on loma!

Puntista ja sen nostamisesta

Kommenttilaatikossa ehdittiinkin jo toivoa vähän tarkempaa tietoa allekirjoittaneen treenipäiväkirjassa epämääräisellä nimityksellä punttitreeni kulkevien harjoitteiden sisällöstä, ja jonkinlainen postaus aiheesta oli itsellänikin ollut suunnitteilla. Joten tänään siis kuntosalista, puntista tai painonnostosta.

Aivan ensiksi todettakoon, että en ole mikään punttiguru. Pari vuotta sitten olin oikein tyypillinen kuntosalin satunnaiskävijä, joka nosteli milloin vähän mitäkin painoja, missä järjestyksessä sattuu. Sitten päätin vähän perehtyä asiaan ja vietin hyvät tovit lueskellen niin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta kuin nettifoorumeitakin (esim. vanhaa kunnon pakkista). Katsoin myös kasapäin tekniikkavideoita YouTubesta (great fun!). Tekemiseen alkoi tulla jotain järkeä.

Tällä hetkellä en tosin noudata orjallisesti mitään tiettyä treeniohjelmaa. Johtoajatuksena on tehdä melko perus-yksijakoista (=koko kropan treeni kerralla, ei siis mitään jakoa ylä- ja alakroppaan, jalkapäiviä tai edes juurikaan eristäviä liikkeitä) hieman liikkeitä, toistomääriä ja sarjapainoja vaihdellen. Syy yksijakoisen suosimiseen on yksinkertainen: aikatauluni ovat nykyisellään todella vaihtelevia, enkä jaksa sumplia kalenteriin säännöllisiä aikoja punttirutiineille. Vaikka yritänkin ehtiä salihommiin pari kertaa viikossa, joinain viikkoina treeniä tulee vain kerran (tai ei yhtään). Monijakoisen treenin noudattaminen taas edellyttäisi vähän suurempaa säännöllisyyttä, jotta mikään lihasryhmä ei jäisi kovin pitkäksi aikaa ilman harjoitteita. Haaveena on kyllä joskus ottaa ohjelmaan edes kaksijakoinen treeni. Katsellaan, katsellaan.

Puntin jälkeinen rituaali: palkkarin siemailu ja
sarjapainojen ja toistomäärien kirjaaminen vihkoon.

Koska olen pohjimmiltani yksinkertainen tyyppi, suosin treenatessani simppeleitä perusliikkeitä enimmäkseen vapailla painoilla: maastavetoa, kyykkyjä, soutuja, punnerruksia. Tyypillisimmillään punttitreenini koostuu isosta jalkaliikkeestä (syväkyykky tai jalkaprässi), parista isosta selän liikkeestä (vaihdellen maastaveto, kulmasoutu, leuanveto, ylä- ja alatalja) ja penkkipunnerruksesta tms. rintalihasliikkeestä. Lisäksi teen yleensä jonkun olkapääliikkeen (esim. pystypunnerrus, vipunostot), hauisliikkeen ja ojentajaliikkeen ja treenin lopuksi vähän vatsalihaksia. Ennen treeniä lämmittelen 10–15 minuuttia kuntopyörällä, crosstrainerilla tms. ja treenin lopuksi venyttelen.

Teen siis ylläolevan rungon mukaan ja yleensä tuossa järjestyksessä, siis isoista lihasryhmistä pienempiin. Viime aikoina olen ottanut tavakseni tehdä kaksi jalkaliikettä, siis esim. tavallisen syväkyykyn lisäksi askelkyykkyä, sumokyykkyä tai bulgarialaista kyykkyä. Hauisten treenaamisesta en erityisesti pidä, joten tunnustan aika usein luistavan hauistreenistä (hups). Useimmat liikkeet teen joko tangolla+painokiekoilla tai käsipainoilla (yritän vähän vaihdella), joskus harvoin saatan käyttää jotain laitettakin, kuten rintaprässiä/peckdeckiä tai reidenkoukistuslaitetta (onko talja muuten "laite"?). Koska olen heikko tyttö, en (vielä!) saa vedettyä normaaleja leukoja, joten teen leuanvedot myös siinä dippi/leuanvetolaitteessa, jossa saa vähän apuja. Ennen varsinaista sarjaa teen kevyemmillä painoilla pari lämmittelysarjaa ja varsinaisten sarjojen välissä pidän pienen lepotauon.

Sheikkeri on tyhjä, sillä tilanne on lavastettu. En
kehdannut alkaa räpsiä valokuvia pukkarissa, joka oli
puolillaan alastomia naisihmisiä, joten otin kuvat
kotona treenikassia purkaessa.

Otetaanpa tähän vielä esimerkiksi eilisen punttitreenin ohjelma (en muuten melkein koskaan suunnittele treeniä ihan tarkkaan ennen salille menoa, vaan teen vähän sen mukaan, mitä tiloja on vapaana. Esim. jalkaprässiin päädyn yleensä silloin, kun kaikki kyykkyräkit ovat varattuina, koska tykkään kyykkäämisestä enemmän kuin prässistä).

Alkuun lämmittelyä crosstrainerilla (veivasin alle 10 minuuttia, koska olin tullut salille fillarilla ja saanut siinä jo vähän lämpöä).
Syväkyykky 4x6 (lue: neljää kertaa kuusi toistoa)
Askelkyykky 3x10 (per jalka)
Kulmasoutu (tangolla) 1x12, 2x10 (lisäsin painoja jälkimmäisiin sarjoihin)
Penkkipunnerrus (tangolla) 3x10
Avusteisia leuanvetoja 6, 5, 4, 6
Vipunostot sivulle (käsipainoilla) 3x10
Yhdistelmänä hauiskääntö+pystypunnerrus (käsipainoilla) 3x8
Ojentajille kick back (käsipainoilla) 3x8
Lopussa vatsarutistuksia lisäpainolla ja venyttelyä

Siinäpä se! Treenin jälkeen siemaisin palkkarin (ravinnosta ja lisäravinteista ja niiden tarpeellisuudesta/tarpeettomuudesta lisää myöhemmin!) ja polkaisin kotiin suihkuun.

Ai miksikö käyn puntilla? No, en varsinaisesti pistä pahakseni lihaskasvuakaan, mutta ensisijaisesti tavoitteena on kuitenkin saada lisää voimaa ja toimintakykyä kroppaan. Olen huomannut, että muskelit eivät tähän varteen ihan helposti tartu, joten pyrintönä on latoa tankoon niin paljon rautaa kuin vain suinkin saan nousemaan (se ei ole toistaiseksi kovin paljon...).

EM-kisojen inspiroima penkkiurheilukirjoitus

Toisin kuin tästä blogista voisi aiheensa perusteella päätellä, en ole mikään urheiluhullu. Suurin osa maailman urheilulajeista ei kiinnosta minua ollenkaan, ja loppujenkin kohdalla olen enemmänkin kiinnostunut harrastamaan itse kuin seuraamaan toisten suorituksia (esimerkki: käyn joka viikko juoksulenkillä, muttei kyllä tulisi mieleenkään katsoa televisiosta minkään valtakunnan juoksukisoja). Ylipäänsäkään kilpaileminen ei syystä tai toisesta jaksa kiehtoa mieltäni (minulla on lienee päässä humisevaa tyhjää siinä kohdassa, missä toisilla on kilpailuhenkisyys), enkä näin ollen yleensä juurikaan harrasta penkkiurheilua.

Kuvassa entinen naapuristadionini Camp Nou ja allekirjoittanut vaanimassa
ottelua FC Barcelona vs. Recreativo Huelva.

Yksi pienehkö poikkeus tähän(kin) sääntöön tietysti on, nimittäin juuri nyt ajankohtainen pelien kuningas, jalkapallo. En sitäkään seuraa mitenkään fanaattisesti, enkä tiedä pelistä erityisen paljon (tosin suomalaisia otteluselostuksia kuunnellessa päähän kyllä väistämättä tarttuu puoliälytön määrä turhaa tilastodataa), mutta lajin pelkkä suuruus, merkittävyys, maailmanlaajuinen suosio ja kaunis yksinkertaisuus kyllä kiehtovat mieltäni ja niinpä katsonkin ihan mielelläni jalkapallo-otteluita. Nerokasta, että on olemassa peli, johon pelkistetyimmillään tarvitaan pelaajien lisäksi vain yksi pallo, ja silti tämä simppeli viritys pyörittää miljardibisnestä, villitsee huligaaneja, aiheuttaa poliittisia vääntöjä, tuottaa mielettömiä tähtikultteja ja on ylipäänsä niin merkittävää. Vaikka se on vain urheilua. Ihan älytöntä! Mutta siistiä!

Ja turha tulla selittämään, miten urheilu ja politiikka pitäisi pitää erillään (terkkuja vaan sinne Ukrainaan). Mahdollisesti jotkut suunnistuksen piirimestaruuskisat voi pitää erillään politiikasta, mutta jalkapalloa ei kyllä voi, eikä pidä. Vai väittääkö joku, että Silvio Berlusconi, politiikka ja AC Milan eivät mitenkään liity toisiinsa? Tai Espanjan keskushallinto, autonomisten alueiden itsehallintopyrkimykset, FC Barcelona ja Athletic Bilbao? Mites noi rasismikohut, guerra de futbol, Jugoslavian sodat ja Dinamo Zagreb ja Belgradin punainen tähti?

Jalkapalloaiheisia otoksia Lissabonista. Benfican stadion ja tunnuskotka,
paikallisen liigan ottelu Benfica vs. Paços de Ferreira.

Enkä nyt sano, että kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita jalkapallosta (ei tarvitse). Minusta se on kuitenkin urheilulajiksi varsin kiehtova. Yhteiskunnallisten aspektien miettimisen lisäksi sitä on myös hauska katsoa. Ja jännittävää, etenkin jos kannattaa jompaakumpaa joukkuetta. Näissä EM-skaboissa päätin hypätä Saksan bandwagoniin, mutta symppaan lisäksi Espanjaa (vaikka minussa onkin pikkuisen catalanistin vikaa), Ruotsia ja Tanskaa.

Tokihan tänä kesänä on myös Lontoon olympialaiset ja ilmeisesti jotkut yleisurheilukilpailut Helsingissä. Epäilen, että näitä en kuitenkaan tule juurikaan seuraamaan. Mites lukijakunta, uppoaako penkkiurheilu?

Viikon 23 tekemiset

Tänään on vuorossa blogin järjestyksessään toinen viikon treenipäiväkirja. Pitemmittä puheitta, tällaista siis 4.–10.6.2012:

Maanantai: lepoa ja työmatkapyöräilyä (se sama 20 km=1h)
Tiistai: juoksulenkki, 56 min., 8,37 km, 9,4 km/h, syke ka 163 bpm, max 187 bpm
Keskiviikko: punttitreeni, 1h 45 min sekä työmatka pyöräillen
Torstai: sekalenkki (kävelyä, hölkkää, intervalleja ja mäkivetoja Keskuspuistossa), 1h 20 min, 10,35 km, 7,99 km/h, syke ka. 137, max 188
Perjantai: pyörälenkki Biltemaan, n. 1,5 h, 30,2 km, 17,2 km/h
Lauantai: lepoa, työmatkapyöräilyä
Sunnuntai: peruslenkki juosten, 35 min, 5,44 km, 9,2 km/h, syke ka 156, max 181

Allekirjoittaneen koivet tänään
lenkinjälkeisellä venyttelyllä.

Yhteenvetona: työmatkapyöräilyt poislukien jonkinlaista liikuntoa tuli harrastettua viikolla 23 nopealla laskutoimituksella kuutisen tuntia. Viikkoon ei tullut tällä kertaa yhtään päivää täyslepoa, mutta maanantaina, perjantaina ja lauantaina vain ajelin pyörällä. Etenkin työmatkat ajan suuremmin revittelemättä (ei ole kiva olla hikisenä töissä, enkä ikinä saa aikataulutettua aikaa suihkulle ennen töitä), joten kovin kovatehoista urheilua tuo ei ole. Juoksulenkkejä tuli tällä viikolla kolme, mukava kun tarkenee juosta t-paidassa. Viikon päätteeksi juoksin tavallisista tavallisimman keskipituisen ja keskivauhtisen lenkin Töölönlahden ympäri: olen yrittänyt ottaa ohjelmaan vähän muunkinlaisia juoksulenkkejä, mutta tämä on kyllä se tyypillisin ratkaisu.

Viikon erikoiset: Puntille jaksoin raahautua vain kerran (buu!), tein tuolloin normaalin koko kropan treenin mutta aika pitkän kaavan mukaan. Perjantain pyöräretkellä Biltemaan pyöräilyyn tuli lisähaastetta ja myös -tehoa uusista pyöräilykengistä ja lukkopolkimista. Toisaalta pidin kyllä evästauon kesken lenkin Vantaanjoen maisemista nautiskellen. Torstaina juoksentelin vähän sitä ja tätä -lenkin fivefingerseillä. En viitsi niillä vielä juosta kovalla asfaltilla, mutta toisaalta hiekkatiellä oli kiva ottaa sprinttejä ja mäkivetoja (enpä olisi kyllä uskonut käyttäväni sanaa 'kiva' samassa lauseessa sanan 'mäkivetoja' kanssa. Pääni on tainnut lopullisesti pehmetä).

Ei ehkä häikäise, mutta vähän nolottaa

Urheilulliset harrastukset saavat nähtävästi ihmisen ostamaan asioita, joihin ei aiemmin olisi voinut kuvitellakaan laittavansa rahaa. Ei siinä mitään, että tänä keväänä olen ostanut jo erinäisiä teknisiä vaatteita, kuten juoksutrikoot ja pinkin (!) t-paidan sekä kieltämättä vähän hassunnäköiset fivefingersit, mutta tänään ostin kyllä jotain ihan omituista.

Vaikkakin harvemmin kuin toivoisin, Suomessakin paistaa aina silloin tällöin aurinko. Olen huomannut tämän myös lenkeillä, kun aurinko häikäisee silmiin niin, että meinaa juosta pahki vastaantulijaan. Minulla on kyllä useita aurinkolaseja, mutta koska suosikkimalliani voisi kuvailla aurinkolaseiksi, jota kahvipavunväriseksi paahtunut eläkeläisrouva Floridasta käyttää (ts. naurettavan suuret, vähän mauttomat), eivät ne oikein sovellu urheilun harrastamiseen. Päädyin siis tänään (heräte)ostamaan typerännäköiset urheiluarskat. Juuri sellaiset vähän päänmyötäiset, sukkulannäköiset kapineet, joita olen hiljaa paheksunut jo muinaiselta 90-luvulta. Eww.

Kuvassa noloimmat pleksit, ever. Ehkä.

No, lasit ovat tarpeeksi kapeat (minulla on todella pieni pää) ja ajavat varmaankin asiansa. Ainakin, jos kehtaan käyttää niitä koskaan, missään.

Tuoretta juoksudataa ja sykehommia

Tänään koitti viimein eittämättä historiaan jäävä hetki, jona allekirjoittanut onnistui käyttämään kaikkia teknisiä vempeleitä samalla lenkillä ja täten saamaan kokoon hiemaan tiukkaa dataa juoksukunnosta. Jes! Käytössä olivat siis sykemittari, sportstracker ja musiikkisoitin, joista tosin kaksi jälkimmäistä sijaitsevat samassa matkapuhelimessa.

Tällaista tekniikka tiesi kertoa:
Kesto 56 min
Keskisyke 163 bpm
Maksimisyke 187 bpm
Juostu matka 8,37 km
Keskinopeus 9,4 km/h
Kulutus 557 kcal

Ehdottomasti siistein tieto itselleni oli tuo juoksuvauhti: alussa arvioimani 8 km/h olikin selvästi alakanttiin. Toisaalta tämä lenkki tuli köpöteltyä aika kovalla keskisykkeellä. Tosin mitä nyt olen itselleni optimaalisia sykerajoja laskeskellut, tuntuvat ne laskutavasta ja laskurista riippuen sijoittuvan jonnekin välille 140–160 bpm, joten ei tuo nyt missään anaerobisen rajoilla huitele vieläkään. Otetaanpa tähän karkea esimerkkilasku perinteisellä maksimin määrittelyllä: 220 miinus ikävuodet. Tällä tulee maksimisykkeekseni 192 bpm. Aerobisen liikunnan aikana sykkeen taas olisi kai hyvä olla 70–80% maksimista, siis karkeasti 134–153 bpm. Millään 130-alkuisilla sykkeillä nyt en tosiaankaan juokse, mutta tuo reilu 150 bpm ei ole useimmilla lenkeillä kaukana totuudesta.

Loppuun toki tunnustettakoon, etten jaksa kovin ahkerasti syynäillä mittaria lenkillä. Hölkkään niin kovaa kuin jaksan ja mukavalta tuntuu, ja aina olen lenkiltä kotiin selvinnyt. Kuriositeettina myös mainittakoon, että olen kyllä saanut tuon laskennallisen maksimisykkeenkin rikki, pingoin tuossa keväämmällä vähän mäkivetoja ja mittari näytti kerran 195 bpm sykettä. Silloin kyllä epäilinkin hengissä kotiin selviämistä.

Operaatio uusi uima-asu eli sporttibikinin epätoivoinen etsintä

Päivän teemana onkin nyt vesiurheilu, tarkemmin sanoen uinti ja siihen sopivat varusteet. En ole mikään Kallion Jani Sievinen, mutta tykkään kyllä uiskennella, ja Saimaan tuntumassa vietettyjen lapsuus- ja nuoruusvuosien ansiosta vesi on minulle vielä suhteellisen luontainen elementti. Helsingissä tulee polskittua todella vähän, mutta päätin, että tänä kesänä viimein raahaan luuni uimastadikalle, ja onpa suunnitelmissa ollut myös jos jonkinlaista pyörä- ja uimaretkeä ties minne Kuusijärvelle (siis Vantaalle!).

Paahteinen aurinko ja vilvoittavat vedet mielessäni kajastellen päätin tuossa pari viikkoa sitten, että minun olisi aika hieman uudistaa vaatekaappini uima-asupuolta. Minulla on kyllä muutamat ihan somat bikinit, mutta kyseiset hepenet soveltuvat paremmin vertikaalisen paikoillaanoloon kuin minkäänlaisiin fyysisiin aktiviteetteihin (asia on jopa testattu käytännössä, ja ei, lappubikinit eivät oikein kestä päällä jos ne yllä hyppii uimahyppytornista). Luulin, että uimagarderoobin uudistaminen olisi ns. helppo nakki, loppukeväästähän kaupat suorastaan pullistelevat biitsivermettä jos jonkinlaista. Vaan katkerastipa sain kokea erehtyneeni!

Jotain tämäntapaista haetaan.

Syystä taikka toisesta en erityisesti välitä kokouimapuvuista (mahanahka hiostuu! kutittaa!), joten ajattelin valintani kohdistuvan näpsäköihin sporttimallisiin bikineihin. Parhaassa tapauksessa riittäisi pelkkä musta bikiniyläosa, sillä olemassaolevat alaosat toimisivat kyllä urheilullisemmissakin aktiviteeteissa. Vaan mitä! Ensinnäkin kaupoissa (urheiluliikkeissä, tavan rättikaupoissa, Stockalla, you name it) on hyvin kitsaasti sporttibikinejä valikoimissa (tai sitten olen sokea tai tyhmä, ei täysin poissuljettua sekään). Stadiumista bongasin lopulta verrattain kulahtaneen näköisen mummomallin. Toisin kuin perusbiksuja, tästä vermeestä ei voinut ostaa vain ylä- tai alaosaa. No tämäpä ei haittaisi, jos allekirjoittaneelle olisi suotu samaa paria olevan ylä- ja alapuoli. Mutta kun ei ole. Yläosa saisi mielellään istua napakahkosti, joten siitä tulisi kyseeseen lähinnä koko 36. Vaan yritäpä sijoittaa itäsuomalainen synnyttäjänlantio tuon koon pöksyihin, nehän soi päällä! Voisin tietysti ostaa koon 36 setin ja heivata housupuolen hittoon, mutta ei sekään nyt varsinaisesti tunnu kestävältä kehitykseltä.

Mutta tällaista tarjotaan.

Mikä siis eteen? Minulla ei varmaan ole vielä juuri yhtään lukijaa*, mutta JOS nyt jollakulla sattuisi olemana tietoa, mistä kannattaisi etsiä urheilullisempia (=päälläpysyviä, peittävähköjä) bikineitä, paljastakoon tietonsa heti!

*lukijain kalastelemiseksi olenkin asetellut tänne tissibikinikuvia.

Mitä tuli tehtyä? Viikko 22

Ihan päivittäisiä treenipäiväkirjoja en ole ajatellut tänne rustailla (ihan vaikka siksi, että en herra nähköön todellakaan - ainakaan toistaiseksi - treenaa päivittäin), mutta ajattelin nyt kokeilla tällaista konseptia, jossa viikon lopuksi saisin kuitenkin aikaiseksi listata urheilut viikon ajalta. Minulla on sellainen kutina, että viikottaiset treenimäärät vaihtelevat yhdestä kerrasta viiteen ja tunnista seitsemään, mutta mielenkiintoista saada aiheesta jotain mustaa valkoisella. Asia olisi varmaan selvinnyt aiemminkin vaikkapa heiaheian avulla, mutta se ei ollut minun palveluni. Liityin joskus ajat sitten, ja muistin kirjata sinne tasan kaksi harjoitusta. Siihen tyssäsi.

Picture is unrelated. Kuvassa ikkunalaudan yrttitarha
silloin kun se vielä jaksoi kukoistaa.

Tämä viikko on ollut varmaankin aika tyypillinen, sillä en tosiaankaan ole tähän asti ollut mikään himourheilija. Pikemminkin mukavuudenhaluisehko satunnaiskuntoilija. Mutta tähän asiaan olisi tosiaan tarkoitus tulla muutos!

28.5. maanantai: lepiä ja lorvintaa (paitsi työmatkapyöräilyä 20 km=1h)
29.5. tiistai: punttisali 1h 15 min (sisältäen lämmittelyn ja loppuvenyttelyn)
30.5. keskiviikko: keskivauhtinen juoksulenkki, 40 minuuttia, keskisyke 155 bpm
31.5. torstai: lepiä (paitsi työmatkapyöräily 20 km=1h)
1.6. perjantai: punttisali 1,5 h (sekä työmatkapyöräily 1h)
2.6. lauantai: laiskottelua
3.6. sunnuntai: sama, mutta lisäksi taas tunti työmatkapyöräilyä

Yhteenvetona: pyöräilin neljä tuntia kuten melkein joka viikko (oikeasti enemmänkin, mutta en nyt laske mitään alle puolen tunnin siirtymäajoja tähän ollenkaan), punttailin 2h 45min ja juoksin 40 min.

Viikon poikkeamat: en päässyt kertaakaan kiipeämään, mälsää! Viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä lähinnä kotona möllöttäen, mutta inha sää vei lenkkihalut. Perjantaina tosin tuli testattua kaksikin Itä-Pasilan paikallista kuppilaa, aikamoista! Matka kotoa sinne taittui sentään pyörällä sadetta uhmaten.

Lähtöruudussa

Tässä kohtaa projektia (ts. alussa) on paikallaan hieman kartoittaa lähtötilannetta, kehitysnäkymiä ja tavoitteita*. Tavoitteena on saavuttaa täpäkkä kunto, jonkinlainen henkilökohtainen fyysisen suorituskyvyn huippu, tai vähintäänkin kehityskelpoinen välitila ennen kolmattakymmenettä syntymäpäivää. Kyseinen päivä koittaa heinäkuussa 2013, joten aikaa tavoitteiden saavuttamiseen on suunnilleen kolmetoista kuukautta. Matkan varrella toivon kehittäväni hieman konkreettisempia tavoitteita, toistaiseksi hakusessa on tarkemmin määrittelemätön "hyvä kunto", jonka soisin ilmenevän kovempana kyykky- ja penkkituloksena, juoksuvauhdin ja -kestävyyden parantumisena ja kovempina greideinä kiipeilyseinällä. Lisäksi haluan pystyä vetämään edes pari leukaa!

Allekirjoittanut urheilun parissa, kesä 2011
 Costa Brava, Katalonia, alla maastopyörä.

Keinot tavoitteiden saavuttamiseen ovat ymmärtääkseni perinteiset ja hyväksi havaitut: paljon ja vaihtelevaa treeniä, tarpeeksi määrältään ja laadultaan kunnollista sapuskaa, riittävästi lepoa sekä kohtuudella huvituksia. Ryppyotsaisesta pinnistelystä ja kituuttamisesta en tule kuin pahalle tuulelle, ja tässä maassa on ihan tarpeeksi pahantuulisia kolmekymppisiä, joten oma huippukunto pitäisi saada aikaan leppoisalla meiningillä! Lajeina on tällä hetkellä juoksu, pyöräily, punttisali, kiipeily (yläköysi ja boulderointi, myöhemmin toivottavasti myös liidaus) ja satunnaiset muut aktiviteetit.

Fyysinen kunto, ruokavalio ja lepo ovat nyt ihan siedettävällä tolalla, mutta korjattavaa on: treenille varattu aika lipsahtaa turhan usein koneella lorvimiseksi ja tyhjäntoimittamiseksi, säännölliset ruoka-ajat on aika vieras konsepti ja ruokia tulee korvattua voileivillä, pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys eivät kuulu hyveisiini, ja yökukkumiset ja liian tiukat aikataulut sotkevat hyvin alkaneet elintapafiksaukset usein heti alkuunsa.

Sitten jännä – ja potentiaalisesti nolo – osio, jossa pitäisi tuupata kaiken kansan näkyville nykyiset speksit, joita siis lähdetään kehittämään. Listaan tähän nyt mitä keksin, täydennän listaa sitä mukaa kun keksin sisältöä tai saan mittaustuloksia. Esimerkiksi juoksuvauhti on toistaiseksi hakusessa, koska sportstracker on kaatunut kaksi kertaa jo lenkin alkuvaiheessa.

• Ikä: 28
• Pituus: n. 172 cm (mitattu vuosia sitten, mutta ei kai tässä iässä vielä kutistu?)
• Paino: n. 65 kg (olen vähän laiska käymään vaa'alla, lukema on otettu viime viikolla salikäynnin yhteydessä)
• Ympärysmitat (mittaan näitä jahka löydän jostain mittanauhan). EDIT 6.6.2012, mittanauha löytyi ja tällaisia mittoja paljastui: vyötärö (kapein kohta) 71 cm, navanympärys n. 80 cm, lantio lantioluiden kohdalta 93 cm, persien leveimmästä kohdasta 99 cm, reisi (levein kohta) 57 cm, hauis 27 cm (tätä oli vähän vaikea mitata itse), rinnanympärys 91 cm, alta 73 cm.
• Juoksuvauhti: täysin hatusta vedetty veikkaus n. 8 km/h normaalilla keskitehoisella lenkillä
• Pisin juostu lenkki: Viime kesänä jotain 12 km, tänä vuonna n. 10 km, mitattu ulkoilukartan avulla
• Punttisalin sarjapainoista pitänee tehdä tarkempi erittely, mutta tässä jotain viime kerran treenipainoja: SJMV 55 kg, syväkyykky 47 kg, penkki 25 kg (surkeaa!), kulmasoutu 15 kg käsipaino, hauiskääntö 8 kg käsipaino
• Kiipeilygreidi: 6A 

Tästä lähtee! Laiskanpulskea turisti Nîmesin
amfiteatterin huipulla, kesä 2011.

Erittäin asiallinen homma olisi tietysti käydä jossain kehonkoostumusmittauksessa (InBody?), mutta en ole toistaiseksi jaksanut selvittää, missä kyseinen operaatio onnistuisi ja mitähän mansikoita sekin maksaa. Pidetään mielessä.

*helvetti, kuulostan ihan joltain keskiverrolta bisneskonsultilta. Kohta laadin varmaan swot-analyysiä ihan kuumissani.

"Begin at the beginning", the king said gravely

Nostelin tässä eräänä päivänä puntteja muina naisina punttisalilla ja mielessäni kirosin sarjapainojen hidasta kehitystä. "En taida olla enää ihan nuori", tuumailin. Samassa tajusin, että täytän kesällä 2013, siis reilun vuoden päästä kolmekymmentä (30!) vuotta. Koska tästä ei eittämättä ainakaan nuorruta ja vetreydytä, totesin, että lienee parasta pyrkiä mahdollisimman kovaan kuntoon NYT HETI, kun se ehkä vielä suhteellisen tuskattomasti käy. Koska olen sukupolveni tyypillinen edustaja, haluan tietysti jakaa tämänkin kokemuksen internetissä, ja mikäs tarkoitukseen sen paremmin sopii kuin blogi, olenhan vuodesta 2006 kirjoittanut enemmän tai vähemmän säännöllisesti jonkinlaista blogia. Siksi siis Mahdollisia sivuvaikutuksia.

Tämän blogin tarkoituksena on toimia itseni kirittäjänä, virtuaalisena mellastuskenttänä, kätevästi löydettävänä muistikirjana ja treeniarkistona (hukkaan aina treenivihkoni), areenana pohtia ruumiinkulttuuria, urheilun, ravitsemuksen ja fyysisten harjoitteiden maailmaa ja toivottavasti myös herättää myös jonkinlaista keskustelua.

Tämä EI OLE laihdutusblogi, sillä en halua laihtua. Haluan olla teräksisessä fyysisessä kunnossa, tai ainakin vahvempi, kestävämpi ja sukkelampi kuin nyt olen. Sen sijaan en aio juurikaan vaivata päätäni vaa'an lukemilla, en pyri maksimaaliseen lihaserottuvuuteen tai minkään valtakunnan missikisoihin. Tämä ei myöskään ole ruokablogi, mutta aion kyllä silloin tällöin postailla tänne ruokaohjeitakin (nam, ruokaa!). Kirjoja ja kaikkea niihin liittyvä käsittelen ensi sijassa Kolmannella linjalla, mutta pidän oikeutenani puida myös täällä aihepiiriin sopivaa kirjallisuutta.

Tässäpä siis esipuhe. Seuraavassa jaksossa tutustumme lähtötilanteeseen, esittelemme allekirjoittaneen strategisia mittoja, suorituksia ja mahdollisia tavoitteita, sekä opimme, miksi juuri nyt oli aika perustaa tämä virtuaalinen leikkikenttä. Tulevaisuudessa näette täällä myös kuvia! Ooh!