tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kokeilussa trendikäs kohupannari

Banaani-kananmunalätyt ovat ilmeisesti tämän kevään avokadopasta, sikäli ahkerasti olen bongaillut reseptiä eri blogeissa (tai no, voiko tuota edes sanoa reseptiksi, jos se koostuu kahdesta ainesosasta?), esimerkiksi viime aikoina täältä ja täältä. Olen tässä itse viime aikoina hienosäätänyt ruokavaliota (siitä lisää tuonnempana), jonka seurauksena tarjolla on ollut lähinnä kaksi aamiaisvaihtoehtoa (no, osittain myös laiskuuteni takia): a) paistettu muna, avokadoa ja tomaattia sekä b) pilkottuja hedelmiä ja mantelivoita tai pähkinöitä. Totesin jo tovi sitten, että banaanilätyt yhdistäisivät ainekset mukavasti, ja tänä aamuna sain viimein aikaiseksi kokeilla.

Resepti kuuluu siis kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:
1 kypsä banaani (minulla oli ehkä keskikokoinen)
2 kananmunaa (minulla M-kokoisia luomumunia)
ripaus suolaa (minulla meri-)
voita tms. paistamiseen

Koska ulkomaille muuton seurauksena jouduin eroon ihanasta Wilfan blenderistäni (yhyy!), surruttelin banaanit ja munat tasaiseksi soseeksi sauvasekoittimella. Koska meillä ei myöskään ole lettupannua, tai edes kovin pientä paistinpannua, kippasin taikinan ihan tavalliselle isolle paistinpannulle voinökäreen kera, ja ihan hyvin onnistui. Jonkunlainen jippo on paistaa lettu suunnilleen keskilämmöllä, ei siis hella täpöllä. Koska oma lettuni oli aika suuri, taitoin sen jossain välissä keskeltä, ja käänsin vasta sitten hetkeksi. Helppoa kuin heinänteko.

Söin lättyni tuoreiden mansikoiden kanssa (täällä on ollut puutarhamansikkakausi tammikuun lopulta lähtien, olen syönyt aika monta kiloa mansikoita), mutta myös muut marjat tai hedelmät varmaan toimisivat. Letusta tuli aika makea, ja varmaan sitä makeampi, mitä kypsempi on banaanisi (minulla on tavalliskypsä), ja maku muistutti, no, banaanimunakasta. Koostumus oli kyllä yllättävät lettumainen, joten luulen, että teen lätyn jonain toisenakin aamuna.

Flunssa vaivaa yhä, mutta elättelen toivoa, että pääsisin edes huomisillan treeneihin.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Liikuntaa hyväntekeväisyyden varjolla, tai päinvastoin

Viime viikolla boksin treeniohjelmassa oli vähän raudannostelua hyväntekeväisyystarkoituksiin, kun lukuisten muiden espanjalaisten crossfit-boksien tavoin allekirjoittaneen kotisalikin osallistuu Un millon de toneladas por Marc -kampanjaan. Alicantessa sijaitsevan salin alkuunpaneman kamppiksen tarkoituksena on kerätä varoja erään sikäläisen pikkupojan kalliisiin hoitoihin (ko. Marc sai syntymänsä yhteydessä jonkinlaisen aivovaurion, ja tarvitsee kallista terapiaa). Periaatteessa olen oikeastaan sitä mieltä, että veroja maksetaan mm. juuri siksi, että kaikille voidaan taata tarvitsemansa laadukas sairaanhoito, eikä pikkulasten sairaanhoitoon pitäisi tarvita kerätä varoja hyväntekeväisyydellä (tai sen enempää aikuisillekaan). Toisaalta en itsekään maksa tällä hetkellä verojani tänne (vaan Suomeen), eikä kampanjassa pyydetty viitonen kauheasti omaa kukkaroani keventänyt, joten päätin osallistua. Etenkin, kun tiedän, ettei hyvinvointivaltio ole täällä edes ihan siinä kuosissa, mitä se on Suomessa.

Ajatuksena oli siis kymmenen minuutin aikana nostaa mahdollisimman suuri kilomäärä maastavedossa, takakyykyssä ja/tai penkkipunnerruksessa. Koska on tehokkaampaa nostaa kevyempää kuormaa useasti, tehtiin toistot aika pienillä painoilla, joten kyseinen kymmenminuuttinen taisi mennä aika lailla lihaskestävyysharjoitteeksi. Itse tein keskiviikkona takakyykyt 15 kilon tangolla ja maastavedot kolmellakympillä, nostaen yhteensä 3900 kg. No jälkikäteen ajatellen jaloissa on puhtia sen verran, että olisi kannattanut kyykätä minuutit täyteen 20 tai 25 kilolla, en saanut tuolla setillä jalkoja edes kunnolla väsyksiin. Perjantaina väännettiin mavea ja penkkiä, maastavedin taas 30 kilolla ja penkissä heiluttelin 20 kiloa. Yhteistuloksena 4730 kg, joka sai siis olla osallistumistulokseni. Ihajjeez, takareisissä ja persiissä tuntui vielä sunnuntainakin, että tuli vedettyä maasta, ehkä myös siksi, ettei sitä nyt niin usein tule harjoitettua (paitsi muiden liikkeiden osana, joissa taas painot ovat suoritustekniikasta – ja heikkoudesta – johtuen vielä aika pienet).
Marc-kampanjan suorituksia

Noin muuten urheiluviikko (15.–21.4.) näytti tältä:
maanantai: crossfit 1 h 15 min, juoksu treeneihin n. 20 min, kävely takaisin
tiistai: puistojalkapalloilua n. 1 h
keskiviikko: crossfit 1 h 15 min
torstai: puistofudista n. 1 h, sitä ennen lämmittelylenkki 30 min, 4,1 km
perjantai: crossfit 1 h 15 min
lauantai: -
sunnuntai: -

Viikonloppu meni taas levon, tai oikeastaan "levon" merkeissä. Suomalainen kaveri oli kaupungissa vieraisilla ja muutenkin viikonloppuu mahtui jotain juhlan aihetta, joten molempina iltoina saattoi mennä varsin myöhään (tai no, varhaiseen) Madridin yössä. Lauantaina ohjelmassa oli myös penkkiurheilua, kun kävimme Santiago Bernabeulla katsomassa, kun Real Madrid kohtasi Real Betisin (jälkimmäinen valitettavasti otti pataan). Lepäilyä täytynee jatkaa vielä tänään ja ehkä huomennakin, sillä olen saanut riesakseni yskän ja nuhan. Kärsivällisyys ei varsinaisesti ole hallitsevia luonteenpiirteitäni, mutta yritän nyt kuitenkin parannella itseni kuntoon ennen kuin säntään salille. Vaikka tämän päivän wodissa olisi kyllä pistoolikyykkyjä. Ah!

Noin muuten olen ilokseni todennut, että kunto on tosiaan kohoamissuuntainen, vaikka treenailenkin vain kolmesti viikossa. Tai no viidesti pyrin jotain tekemään, mutta nuo puistofudikset nyt esimerkiksi eivät ole järin kovatempoisia, enkä juoksentelussakaan noudata mitään järjestelmällistä ohjelmaa. Siitä huolimatta iloitsin esim. siitä, että viime maanantaina varsinaisen wodin päälle tehty core-tabata tuntui suorastaan piknikiltä. Olisin jaksanut helposti vielä toisen samanlaisen setin, mahtavaa (ja verrattain harvinaista). Muutenkin suoritukset ovat parantumaan päin, vaikka hyvin harvoin vieläkään pääsen tekemään wodia skaalaamatta.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Treenipäiväkirjaa ja muuta selostetta esim. eräästä työmatkasta

Hyvin alkanut bloggausrutiini menikin taas ihan pipariksi, kun viimeisille parille viikolle onnistuin taas kehittämään jos jonkinlaista touhua.Olin mm. viime viikolla työmatkalla Valenciassa, Välimeren rannalla pystyttämässä erästä näyttelyä. Vietin kaupungissa useamman päivän, tarkalleen ottaen perjantaiaamusta keskiviikkoiltaan, ja Valencian reissun jälkeen sain vieraakseni ystäväni Lotan.

Tämän blogin aihepiirin muistaen näiden kiireisten viikkojen erityinen ihmetyksen aihe on kuitenkin se, että treenattua tuli melkein yhtä paljon kuin minä tahansa muuna viikkona, ja lisäksi käveltyä ihan sairaan paljon enemmän. Tosin niin tuli kyllä myös hiilaritankattua...

Treenipäiväkirjaa en ole taaskaan muistanut päivittää viikkokausiin, ja itseasiassa treenivihkonkin olen hukannut jonnekin, joten muistin varassa mennään. Pannaan nyt vaikka huhtikuun alusta pari viikkoa.

1.–7.4.2013
maanantai: crossfit, 1 h 15 min, juoksu treeneihin ja takas, n. 6 km
tiistai: -
keskiviikko: crossfit, 1 h 15 min
torstai: crossfit, 1 h 15 min
perjantai: -
lauantai: -
sunnuntai: kävelyä n. 10–15 km (!)

Treenit painottuivat alkuviikkoon, sillä tosiaan perjantaiaamuna köröttelin AVE-junalla Valenciaan. Perjantai ja lauantai olivat sen verran intensiivisiä työpäiviä, että en paljon ehtinyt urheilua ajatellakaan, ja sunnuntaina vietinkin sitten suurimman osan iltapäivästä ja illasta kävellen ympäri Valenciaa. Kilometrejä kertyi laskujeni mukaan reilut 10, ehkä jopa 15. Huh. Muuten viikko oli aika tyypillinen treeniviikko nykyään, ts. kolme crossfit-treeniä ja vähän juoksemista.

8.–14.4.2013
maanantai: juoksu, n. 7,3 km, 44 min,. 9,9 km/h
tiistai: crossfit, 1 h
keskiviikko: -
torstai: crossfit, 1 h 15 min, jalkapallo 1h
perjantai: -
lauantai: jalkapallo 1 h  15 min
sunnuntai: -

Viime viikon aloitin juoksulenkillä. Lämpimät kevätpäivät saapuivat Valenciaan jo alkuviikosta (tänne Madridiin vasta loppuviikosta, huom.), ja 23 astetta auringonpaisteessa suorastaan velvoittivat kiskomaan trikoot ylle. Valencian vanhankaupungin laitaa seurailee kuivatetun Túria-joen uomaan tehty pitkä ja kapea puisto, jossa oli oikein mukavaa juosta. Meren rannalle sen sijaan en tällä kertaa ennättänyt lenkille. Onneksi ensi kuussa menen purkamaan tuota samaista näyttelyä, joten sitten ehkä sinnekin pääsen.

Tiistaina kävin puolestaan visitoimassa paikallisella crossfit-boksilla, Northwest Paternalla. Vastikään avattu sali sijaitsi totaalisen huitsinnevadassa, mutta lopulta löysin kuin löysinkin perille, pääsin treenaamaan vanhaa vihollistani overhead squatia ja tekemään mukavan WODin (thrustereita, toes to bareja, double undereita).

Torstaina Lotta olikin jo vieraanani, ja vein hänet puolestaan kyläilemään meidän salillamme (WODissa clean & jerk, goblet squat ja punnerruksia). Tämän jälkeen puolestaan koittivat vielä vastikään perustamamme puistofudisjengin ensimmäiset treenit Templo de Debodin puistossa. Reilu tunti crossfittiä ja suunnilleen puolitoista tuntia pallon perässä juoksemista; en muista, koska minulla olisi viimeksi ollut niin järkyttävä nälkä kuin tuon setin jälkeen.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Peilissä on joku uusi tyyppi

Odottelin treenien jälkeen metroa Embajadoresin asemalla, ja tajusin, että niin vain minustakin on yht'äkkiä tullut se tyyppi, joka hengailee julkisilla paikoilla urheiluvaatteiussa, magnesiumin tahrimissa polvisukissa ja naama punaisena.

Kuvassa lukijaystävällisyyssyystä mannaiset sukat
eikä punakkaa pärstää.

Fiilis oli kuitenkin ihan mahtava, koska köysikiipeäminen alkoi sujua  ja kippikin luonnistua. Erityisen kovat kiksit sain ensinmainitusta, sillä vaikka olen muuten lapsena ollut ihan keskivertopätevä liikunnallisesti, olen aina ollut todella huono kiipeämään köyttä. Mitä siitä, että oikeasta kämmenestä lähti nahka, kasvaahan siihen uusi ja vahvempi. Mutta huomenna laitan kyllä salihanskat käteen.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Bring your daughter... to the slaughter

Jatketaan crossfit-jaaritteluilla. Ajattelin tässä nyt huvikseni jakaa kanssanne yhden WODi (älkää peljätkö, en aio jok'ikistä tänne raapustella).

Eilinen, Iron Maidenin kappaleen mukaan nimetty WODi olikin oikein viimeisen päälle lystiä hauskaa (no, tämä oli vitsi, jos joku ei tajunnut). Hupailu koostui kahdesta osasta, preludista ja varsinaisesta WODIsta, tällaisista:

PRELUDE WOD
12′ EMOTM
Even minute: 5 Hspu/ 10 Double unders/ 15 Air squat
Odd minute: 15 Air squat/ 10 Push ups/ 5 Pullups.

SLAUGHTER WOD
*For time:
20 Front squat (45/25)
20 Push jerk
20 Sdhp
20 Thruster 
*max. 20 minuutissa, jokaisen alkavan minuutin alussa 5 yleisliikettä
 
Olin kyl kieltämättä ihan et "por favor!"   




 Toisin sanoen alkuun ensimmäiset 12 minuuttia jokaisella parillisella minuutilla 5 käsinseisontapunnerrusta, 10 double underia ja 15 kyykkyä, jokaisella parittomalla minuutilla 15 kyykkyä, 10 punnerrusta ja 5 leuanvetoa. Morjens. Selvisin hengissä, vaikka en kyllä ensimmäisten kolmen tai neljän minuutin jälkeen ehtinytkään tehdä minuutteja loppuun.

Kävi kuitenkin ilmi, että alkusoitto oli nimensä mukaisesti alkusoittoa. Noin nopeasti vilkaistuna etukyykkyä, pystypunnerrusta, sumo deadlift high pullia (mikähän tämä olisi suomeksi) ja thrusteria 20 kutakin ei kuulosta järin suurelta urakalta. Hauskaksi homman tekeekin se, että jokaisen minuutin alussa pistettiin painotanko sikseen ja tehtiin 5 yleisliikettä. Voin kertoa, että parikymmentäkin kiloa (skaalasin viisi kiloa alaspäin) alkaa painaa aika paljon, kun pohjalla on viitisenkymmentä yleisliikettä JA em. painonnostosuoritteita. Hyi.

Ehkä ensimmäistä kertaa luulin, että en joutuisin ihan oikeasti heittämään homman kesken, mutta jostain itsen uumenista löytyi kuin löytyikin sinniä viedä homma loppuun. Niinpä kellotin 15:52, enkä kuollut. Viimeiset viisi thrusteria olivat kuitenkin mahdollisesti teknisesti rumin räpellys, mitä painojen kanssa pusatessani olen saanut aikaan. Eivätkä viimeiset kolmisenkymmentä burpeetakaan tainneet ihan oppikirjaesimerkeiltä näyttää.

Tänään pidän lepopäivän ja parantelen yskää jalkapallon katsomisen merkeissä, mutta huomenna ja torstaina, jos köhä alkaa lievittää, palaan asiaan. Perjantaina lähdenkin muutaman päivän työmatkalle Valenciaan. Pakkaan reppuun lenkkarit, sillä kieltämättä hiukan haaveilen juoksulenkistä Välimeren rannalla.