Ghetto Snatch vol 1

Salillamme järjestettiin tässä männä sunnuntaina ihka oikeat painonnostokisat. Ghetto Snatch vol 1 -tapahtuman pääasiallinen primus motor ja organisaattori oli painonnostaja Anni Vuohijoki, joka on paitsi Suomen kovimpia nostajia myös erittäin mukava tyyppi. Mielenkiintoinen kokemus, en nimittäin ollut aiemmin nähnyt ns. oikeita painonnostokilpailuja, vaikka CF-hommissa onkin tullut nostoliikkeiden kanssa puuhasteltua.

Toiset kasaa set-uppia, toiset juo kahvia

Itse kisoissa nostettiin sekä kaikille avoimessa jäsentenvälisessä sarjassa että lisenssinostajien kansallisessa sarjassa. Avoimessa sarjassa nostajat taisivat olla enimmäkseen CrossFit-taustaisia, mutta olipa lisenssilläkin nostamassa muutama CrossFitin puolella mainetta niittänyt tyyppi, esimerkiksi nyt pari postausta takaperin täälläkin mainittu Games-kisaaja Jonne Koski. Nostajat oli jaettu kolmeen porukkaan: avoin sarja nosti omana ryhmänään, naiset ja alle 94 kg miehet yhtenä ryhmänä ja kirsikkana kakun päällä sitten isot pojat, siis yli 94 kg lisenssinostajat. Jokainen nostaja punnittiin ja tulokset suhteutettiin toisiinsa ns. sinclair-kertoimella.

Kisan kulku feat. CFH:n valkotaulu

Allekirjoittanut oli mukana puuhassa lähinnä auttelevana kätenä. Pääsin punnitsemaan kisaan osallistuvat naisnostajat (taisin tuolloin aamupäivällä pyöriä salilla ainoana sukupuoleni edustajana, joten melko luontevasti se nakki napsahti), minkä lisäksi roudailin tavaroita, keitin kahvia, tein voileipiä ja tietysti hengailin katsomonkin puolella jännittämässä nostoja.

Lähes  valmis

Kokonaisuutena kisat olivat ihan älyttömän mielenkiintoinen kokemus. Yleisöä oli tupa täynnä, mukana niin crossfittaajia kuin nostopuolen seuraajiakin, katsomo eli nostoissa mukana ja nostajilla oli hyvä tsemppi. Kovimman tuloksen odotetustikin nosti Suomen tämän hetken ykkösnostaja, Kalajoen Junkkareita edustava Miika Antti-Roiko. Tempaustulos 150 kg jätti toki sekin muut lehdelle soittelemaan, mutta  erityisen vaikuttava oli miehen henkilökohtainen ennätystulos, työnnössä noussut huikea 205 kg (!). Harvoinpa pääsee livenä moisia nostoja näkemään. Naisten sarjaa hallitsi odotetusti Anni Vuohijoki. Voittajakaksikko suuntaakin parin viikon kuluttua Kazakstaniin painonnoston MM-kisoihin.

Kaikinpuolin jäi todella positiivinen yleisfiilis kisoista. Se vähän toki harmitti, että ns. omaa viiteryhmää eli avoimessa sarjassa nostavia naisia oli lopulta vain kaksi. Melkein, mutta vain melkein harmitti, etten itse osallistunut. Taisin tästä sisuuntuneena mennä lupaamaan, että jos Ghetto Snatch vol 2:en mennessä tempauksessa nousee yli 50 kg, osallistun ihan kiusallanikin kisoihin. Nyt puolen markan haamuraja häämöttää 2,5 kg päässä nykyisestä ennätyksestä, joten kovin kaukana ei olla. Painonnosto on kuitenkin siitä jännää hommaa, että tuo 2,5 kiloakin saattaa olla melkoinen muuri ylitettäväksi.

Oli miten oli, toivon, että CrossFit-naiset innostuisivat hieman laajemminkin kisaamaan painonnostossa. Lajin parissa kuitenkin on enenevissä määrin teknisesti kelpoja ja vahvoja nostajia, joten olisi hauska enemmänkin nähdä heitä myös tällaisissa "sekakisoissa".

205 kg malmia. Huhhuh.

Hullu puutarhuri palaa blogimaailmaan

Ohhoh millainen bloggaustauko tästä tulikaan. Syytän taas vanhaa tuttua syyllistä, niinkutsuttua elämääni. Uudet työkuviot, kirjasyksyn ruuhka vanhoissa työkuvioissa ja kaikenlainen työnulkoinen elämä vievät tehokkaasti kaiken liikenevän ajan. Sitten ostin mm. uuden puhelimen, enkä jaksanut siirtää kuvia vanhalta puhelimelta tietokoneelle, jonka takia en sitten tietystikään voinut kirjoittaa postauksia, kun niihin suunnittelemani kuvat olivatkin siellä puhelimessa. Onhan näitä, selityksiä.

Treenaamisen, reissailun, työ- ja graduhommien lisäksi ehdin kesän aikana harjoittaa myös pienimuotoista viljelytointa. Yliopistolla järjestettiin tänä vuonna toista kertaa kampusviljelyprojekti: kahteen keskustakampuksen kohteeseen ja Viikin kampukselle saatiin viljelysäkkejä/laatikoita, multaa, kompostia ja siemeniä. Pientä maksua vastaan nopeimmat saivat varata itselleen oman säkin tai puolikkaan sellaisesta. Lisäksi innokkaiden urbaanien tarhureiden tuli osallistua perustamistalkoisiin, joissa mm. täytettiin kaikki säkit mullalla ja kompostilla.

Alkutilanne: vasemmalla chili, keskellä minttu, laidassa
tuhoeläinten karkoitukseen samettikukkia.

Huomasin projektin jo viime kesänä, mutta silloin en ollut Suomessa kuin vasta loppukesästä, joten en päässyt mukaan. Tänä vuonna olin kuitenkin kärppänä varaamassa itselleni lootaa, sillä ajatus itse Kruununhaassa kasvatetuista salaateista sun muista oli aivan liian kutkuttava, että sen olisi voinut jättää käyttämättä.

Kesän siis urbaanina puutarhurina viljelin omaa säkkiäni valtiotieteellisen tiedekunnan kulmilla. Viljelykausi päättyi viime tiistaina, jolloin säkkien piti olla tyhjät. Millainen oli siis tulos kesästäni puutarhurina?

Seuraava vaihe: paksoi, pinaatti ja retiisit
jo suorastaan rehottavat!

Todettakoon, että toisin kuin äitini, en ole kaksinenkaan viherpeukalo. Äitini isolla viljelypalstalla olen kuitenkin päässyt upottamaan käpäläni multaan, ja minulla oli jonkunlainen käsitys hyötykasviviljelyn perusteista. Näillä eväin päätin keskittyä viljelmissäni enimmäkseen yrtteihin ja lehtivihanneksiin. Kylvin säkkiini pinaattia, mangoldia, paksoita, retiisejä ja lehtipersiljaa. Taimina hankin vielä chilipaprikan, kesäkurpitsan ja vihermintun sekä myöhemmin kesällä lamopinaatin.

Heinäkuussa säkki alkoi jo täyttyä.

Lopputuloksesta on todettava, että viljelyprojekti oli puutarhurin kokemattomuus, kesän holtittomasti vaihtelevat säät ja ajoittaiset unohdukset huomioonottaen aivan suksee. Alkukesähän oli kalsa, ajoittain suorastaan hyytävä, ja silloin tuntuikin, että kaikki kasvoi kovin hitaasti jos lainkaan. Epäilin onnistumistani tässä vaiheessa melko lailla, mutta onnekseni olin väärässä.

Muut kasvit ottivat kyllä heinäkuun helteiden aikaan kiinni sen, mitä kesäkuussa menettivät, mutta chili ei koko loppukesän aikana ihan ehtinyt kypsyttää satoaan (tulos: minulla on nyt ihan hitosti vihreää chiliä). Palstalla vallitsi mukavan toverillinen henki ja hellekauden aikaan kaikki kastelivat omien säkkiensä ohella myös toisten janoisia kasveja, näin ollen minunkaan viljelykseni eivät juuri kärsineet helteistä, vaikka niiden aikaan ajoittui myös pari reissua pois kaupungista.

Aika hieno oli myös viljelijätoverin
jättikurpitsa.

Satoisimmaksi kasviksi taisi osoittautua pinaatti, jonka satoa korjasin useampaan otteeseen, ja vielä ihan kauden huipuksi kannoin kotiin muovikassillisen pinaattia viime viikolla. Kesäkurpitsa kasvatti enemmän kukkia kuin kurpitsoja, mutta kyllä niitäkin tuli lopulta riittävästi, etenkin kun yksi niistä oli mennyt lehden alle lymyilemään ja kasvoi salavihkaa n. pienen lapsen kokoiseksi. Alkukesän tuotteiksi jäivät paksoi ja retiisit, mutta näistä ensinmainittu alkoi sittemmin kukkia ja jälkimmäisen tilan veivät kasvava kurpitsa ja chili, joten en kylvänyt enää toista retiisierää.

Yhtä kaikki näin urbaanille ihmiselle varsin hauska tunne onnistua kasvattamaan itse itselleen ruokaa. Siis siitäkin huolimatta, että jos talven ruokahuoltoni olisi omien viljelijänkykyjeni varassa, nälkäkuolema koittaisi ehkä viikossa. Hauska kuitenkin, että pakastimesta löytyy nyt pinaattia, chiliä ja mangoldia, maustekaapista kuivattua minttua, kaikki omin pikku kätösin kasvatettua.

Lopussa pinaatti tuli jo yli äyräiden.

Nyt toivonkin kovasti, että saan ensi kesäksikin jostain viljelylaatikon tai palstan nurkan: haluaisin kokeilla kasvattaa ainakin rucolaa, jotain kaaleja, ehkä kirsikkatomaatteja ja jotakin toista chilisorttiakin.

Ai niin. Ihan tähän liittymättä: olen uuden puhelimen myötä myös Instagramissa. Kehitys kehittyy!