Viikko 21

Viime viikolla treeneihin vaikutti eniten se seikka, että olin, kuten tulin maininneeksi, alkuviikon työmatkalla Valenciassa. Urheilut jäivät urheilematta, vaikka toiveikkaasti pakkasin juoksukengät laukkuun. Etenkin ensimmäiset pari päivää sisälsivät kuitenkin melkoisen fyysistä työtä useita tunteja päivässä (tavaroiden nostelua, kantamista, raahaamista ja siirtelyä pääasiassa), joten ehkäpä varsinaisille urheiluhetkille ei niin ollut tarvettakaan. Ja tulipa istumatyöläisenkin nostettua perse penkistä. Puurtamisen lisäksi kaupungissa tuli niin käveltyä kuin pyöräiltyäkin, mutta kumpaistakin sen verran leppoisalla tahdilla, etten nyt oikeastaan laske niitä urheiluksi, vaikka kilometrejä saattoi kertyä rutkastikin.

Meikä, vuokrafillari ja yletön Ciudad de las Ciencias y
Artes.

Viiiko 21, 20.5.–26.5.
maanantai: -
tiistai: -
keskiviikko: -
torstai: juoksulenkki, 45 min, 6,9 km, 9,1 km/h
perjantai: crossfit, 1 h 15 min, juosten treeneihin, n. 3,3 km ja 20 min
lauantai: crossfit eli Memorial Day Murph, yhteensä n. 1 h 15 min (sis. lämmittelyt ja venyttelyt)
sunnuntai: -

Reissusta johtuen crossfit-treenit jäivät myös vähän tavallista harvempaan. Koska kausikorttini oikeuttaa minut kolmeen treenikertaan viikossa, olen yrittänyt pitää siitä kiinni. Memorial Day Murph taas oli ns. "ilmainen" jäsenille, joten haaveilin voivani tehdä neljä treeniä, ennen kuin työmatka tuli ja sotki suunnitelman. Kävin siis vain perjantaina vetämässä yhden tavallisen treenin. Siellä thruster-push press -seteissä paukkuivat ennätykset (42,5 kg 1 x thruster 2 x push press, mutta tiukkaa teki). Varsinaisina wodeina työstettiin kaksi 8 minuutin amrapia, jossa yksi kierros=kahdeksan kutakin. Ensimmäisessä liikkeinä etukyykky, vauhtipunnerrus ja thruster, jälkimmäisessä med ballilla wallballeja, MB punnerruksia ja näiden yhdistelmää. Ensimmäiset tein 25 kg tangossa (RX=30 kg), jälkimmäiset 5 kg pallolla (koska 7 kg pallot loppuivat kesken).

Kuhmuiset koivet kohti taivasta Playa de
Malvarrosalla. Tätä lisää!

Alkanutkin viikko tulee urheilun osalta olemaan vähän epätyypillinen, koska lähden loppuviikosta Portugaliin juhlimaan ystäväni syntymäpäiviä. Tämän viikon treenit siis painottuvat maanantaista keskiviikkoon, vaikka aion kyllä ottaa naapurimaahankin mukaan – toiveikkaasti taas – juoksukengät. Jos vaikka. Niin, ja bikinit. En ehkä tarkene heittää talviturkkia Atlanttiin, mutta juhlatalon uima-altaan aion kyllä tyypata!

Memorial Day Murph, ja kuinka siitä selvisin

Kuten edellisessä viikkokertauksessa mainostin, menin ja lupauduin osallistumaan salillamme Memorial Day Murph -haasteeseen. Häppeninki järjestettiin eilen eli lauantaina klo 10.30. Oh boy, perjantai-iltana alkoi jo vähän .jännittää. Menin kuitenkin tapaamaan kuppilaan muutamaa kaveria, mutta join vain teetä ja vissyä, yrittäen näin optimoida hiukan suorituskykyä ts. etten nyt ainakaan joutuisi selviytymään tuon koettelemuksen läpi darrassa tai muuten heikossa hapessa. Se meni tosin sikäli mönkään, että nukuin edeltävän yön tosi huonosti, ja sitä edellinenkin meni neljän tunnin unilla.

Tällainen koettelemus siis oli edessä väsyneellä sankarittarellamme:
mailin juoksu (n. 1,6 km)
100 leuanvetoa
200 punnerrusta
300 kyykkyä
mailin juoksu

Kun kuitenkin tässä nyt tätä juttua kirjoittelen, lienee selvää että hengissä ainakin selvisin (wuhuu!). Tarkalleen selvisin hengissä ajassa 50'45. Vähän harmittaa, kun pienellä ekstrapinnistyksellä jälkimmäisellä maililla olisi 50 minuuttia alittunut. Seuraavan kerran sitten! (taidan olla jotenkin vipsahtanut mieleltäni, kun oikeasti suunnittelen jo ottavani tämän tulevaisuudessa uusiksi...) Ensimmäinen maili meni ihan kepeästi, ja ehkä vähän turhaankin siinä himmailin, reilut kahdeksan minuuttia siihen sain kulumaan. Kuten edellisessä tekstissä ounastelin, päätin suorittaa liikkeet 20:nä 5-10-15-toiston sarjana. Samaan ratkaisuun päätyivät monet muutkin. Myös kymmenen sarjan 10-20-30-jako toistui monella, kun taas ainakin yksi teki ensin leuanvedot alta pois ja sitten punnerrukset ja kyykyt 20-30-jaolla.

Etukäteen epäilin, että kovin kompastuskivi minulle olisivat punnerrukset, koska leukoja en kuitenkaan – toivottavasti vain toistaiseksi! – pysty vetämään ilman vastuskumia ja kyykkyjä taas jaksan kyllä tehdä kasapäin. Itsetuntemus oli kohdallaan, leuat menivät viiden seteissä vastuskumilla vähän turhankin helposti, olisi varmaan pitänyt valita ohuempi vastus. Punnerruksista ensimmäiset viisi settiä (ts. 50 toistoa) menivät tavallisina etunojapunnerruksina, mutta siitä eteenpäin jouduin tekemään polvet maassa. Pari settiä tein myös vaihtelun vuoksi kapeina ns. ojentajapunnerruksina, joihin kyllä tuhraantui vähän aikaa, koska teen niitä niin huonosti. Kyykyistä ensimmäiset pari sataa menivät aika kepoisasti, eikä niiden kanssa tarvinnut loppua kohtikaan taistella siihen malliin kuin punnerrusten. Voin kyllä kertoa, että jälkimmäiselle mailille lähtiessä reisissä  tuntui siltä kuin, noh, olisi kyykännyt 300 kertaa. Ja voi pojat, se jälkimmäinen maili oli kyllä melkoinen tuskien taival. En ole ehkä koskaan juossut mitään matkaa niin hitaasti. Tai ainakin se tuntui ihan ikuisuudelta.

Rohkea tavoite olisi onnistua RX:mään Murph ensi vuonna samaan aikaan. Punnerrukset olisivat ehkä menneet jo tänä vuonna (tosin tietysti suoritusajan kustannuksella), joten erityisesti pitäisi hioa leuanvetoja. Lyhyemmän tähtäimen tavoitteena se nyt on muutenkin. Uh. Leuanveto, vanha viholliseni.

kuva täältä

Viikon 20 urheilut

Viikolla 20 tuli taas temmellettyä ihan kohtuullinen määrä, vaikka keskelle viikkoa osuikin Madridin kansanjuhla San Isidro (ja siihen liittyvää lievää oluen nauttimista keskellä päivää). Lauantaina puolestaan ohjelmassa oli myöhään nukkumisen yrittämistä (turhaan, yöunet jäivät muutamaan tuntiin) ja kisastudioita (lätkää ja euroviisua, joista kumpainenkaan ei kyllä varsinaisesti allekirjoittanutta kiinnosta, mutta seuran ja huvin vuoksi niitä nyt katsoo). Näin ollen keskiviikkona ja lauantaina lööbattiin, muina päivinä tuli sentään puuhattua, tähän malliin:

Viikko 20, 13.–19.5.
maanantai: crossfit 1 h 15 min, puistofudista 1 h 15 min
tiistai: crossfit, 1 h 15 min
keskiviikko: -
torstai: crossfit 1 h 15 min
perjantai: juoksulenkki, 30 min, 4,91 km, 9,8km/h
lauantai: -
sunnuntai: juoksulenkki, 45 min, 6,72 km, 8,9 km/h

yhteensä 6 h 15 min

Crossfit-treenit olivat as usual, tällä viikolla esimerkiksi juostiin ja tehtiin sarjoissa (15/5) tempaus/valakyykky- ja thruster/vauhtipunnerrus -komboja (maanantaina), amrapina maastaveto-rinnalleveto riipunnasta-hyppyaskelkyykky -kauheutta ja päälle corewodina mm. lankkua lisäpainolla (tiistaina) sekä leuanveto- ja double under -maksimeita sekä kahvakuulaheilautuksia ja yleisliikkeitä (torstaina). Double underit alkavat sujua, samoin rinnallevedon tekniikassa on tapahtunut edistystä, ja jaksoin kaksi minuuttia lankussa 10 kilon kiekko selän päällä (toisaalta syksynä taisin lisäpainottomassa lankussa päästä johonkin neljään minuuttiin, joten ehkä tuo nyt ei ole kovin kummoinen saavutus).

Loppuviikolla juoksulenkit tekivät jonkinlaisen comebackin ohjelmistoon. Olen toki varmaan ainakin kerran pari viikossa hölkännyt treeneihin, ja tuleehan toki palloa potkiessakin juoksenneltua, mutta oli ihan mukava käydä parisen kertaa ihan vaan juoksemassa. Vaikka Madridissa on ollut ihan kauheat säät, kylmää ja kalsaa samaan aikaan kun Suomessa on nautittu (facebook-feedini mukaan) likimain hellekeleistä. Perjantaina vetäisin omaan normaaliin juoksuvauhtiini nähden ihan hyvävauhtisen pikkulenkin, ja tänään puolestaan tahkosin vajaat seitsemän kilometriä ja se oli enimmäkseen kauheaa tervanjuontia, mutta tulipahan käytyä.

Huomisaamuna lähden taas vaihteeksi työmatkalle Välimeren rannalle. Valitettavasti luvassa on useampi päivä kovaa duunia enimmäkseen sisätiloissa, joten mistään rantaepisodeista en varmaan ehdi nauttia. Valencian Jardin del Túrian, vanhaan kuivatettuun joenpohjaan tehdyn puiston, lenkkimaisemista ajattelin kuitenkin ehtiä nauttia.

Ehkä alkuviikon lepäily voi olla ihan hyväkin idea, sillä jonkin tilapäisen mielenhäiriön vallassa ilmoittauduin ensi lauantaina boksillamme järjestettävään Memorial Day Murphiin (oikea Memorial Dayhan toki on vasta maanantaina, mutta käytännöllis-logistisista syistä järjestetään Murph meillä jo edeltävänä lauantaina). Kyseinen hauskuushan koostuu siis alussa ja lopussa mailin (mitä se nyt on, jotain 1,6 km) juoksusta, joiden välissä tehdään vaatimattomat 100 leuanvetoa, 200 punnerrusta ja 300 kyykkyä (vapaavalintaisessa järjestyksessä, itse ajattelin kokeilla 20x5/10/15-systeemiä). Tosiäijät tekevät suorituksen lisäpainoliivin kanssa. Minä luulen, että itse yritän keskittyä hengissä selviämiseen. Tarpeetonta lienee sanoakaan, että leuat vetelen vastuskuminauhan avulla, ja punnerruksista pyrin nyt ainakin ensimmäiset setit tekemään tavallisina etunojapunnerruksina, mutta loput varmaan menee polvet maassa suosiolla.

Taisin kuitenkin olla kärppänä jonossa, kun itseluottamusta jaettiin, sillä menin ja ilmoittauduin hommaan "joo, tottakai!" -asenteella. Vaikka tietysti mythbusters-henkisesti muistamme, että failure is always an option. Olipa tuloksena sitten feilaus tai ei, onhan tuota nyt kokeiltava!

Treenipäiväkirja, viikko 19

Tämän viikon urheilut painottuivat viikon loppupuolelle, kun alkuviikosta ystävä oli kylässä ja töissä piti haipakkaa (tiistaille sattuikin melkein 12-tuntinen työpäivä, jonka jälkeen piti vielä viettää iltaa Lontoosta yhden päivän työvisiitillä olleen mahtityypin kanssa, kyllähän se taas sinne puolenyön toiselle puolelle vierähti). Tältä viikko muilta osin näytti:

Viikko 19, 6.–12.5.2013
maanantai: -
tiistai: -
keskiviikko: crossfit 1 h 15 min
torstai: crossfit 1 h 15 min (aamujumppa! hoo!), puistojalkapalloilua 1,5 h
perjantai: crossfit 1 h 15 min
lauantai: puistofudista 1h 45 min
sunnuntai: -

Puistossa on jo ihan kesä!

Crossfitin osalta kaikki oli as usual, mitä nyt keskiviikkona (olikohan se keskiviikko?) pääsin rxmään, kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin. Torstaina menin tosiaan aamutreeneihin, ja se oli erinomaisen hauskaa. Perjantaina painelin salille suoraan töistä ja pääsin tekemään bear complexiä, joka oli kauheaa ja ihanaa, 7 settiä ilman taukoja rinnalleveto+etukyykky+vauhtipunnerrus+takakyykky+vauhtipunnerrus-kamaluutta jokaisen 7 setin jälkeen painoja lisäten. Sain samassa rytäkässä taas omituisen urheiluvamman ja niskassa on nyt mustelma, kun laskin 30 kg vähän turhan kovalla vauhdilla alas. Karhukompleksin jälkeen vuorossa oli chest-to-bar toes-to-bar- sekä kyykky-boksihyppy-laddereita. Jaiks.

Torstaina ja lauantaina koitti myös hetki, kun puistofutisjoukkueemme kokoontui jälleen. Vaikka pallosilmäni on olematon, on se pallon perässä juokseminen vaan yllättävän hauskaa puuhaa, joskin auringon porottaessa yllättävänkin rankkaa. Saatiin kokoon ihan kivan kokoiset joukkueet (tarkoittaa siis suunnilleen 4 vs. 4 tai 5 vs. 5) ja hupaisaa oli. Lauantain futailujen jälkeen menimme kavereiden kämpille, ja tein kahtakin itselleni epätyypillistä asiaa, katsoin jääkiekkoa (no, tarkennettakoon, että jääkiekkostriimi oli lähinnä päällä samassa huoneessa) ja söin hampurilaisen (taas!). Loppuilta ja hyvän matkaa yöstäkin vierähti samaisten ystävien kattoterassilla tinto de veranoa siemaillen ja sosiaalista elämää viettäen. Tänään puolestaan ohjelmassa onkin lähinnä ollut pötköttelyä, äitienpäiväpuhelun soittamista ja kevyttä ulkona hengailua (aurinkoista ja +26, ei huono).

Nyt sitten ihmettelen, olenko mennyt lopullisesti sekaisin, kun oikeastaan odotan huomisaamua, joka on maanantaiaamu. Ennenkuulumatonta! Odotan makoisaa aamupalaa (vihersmoothie! kananmunia!), aamutreeneihin menoa (menen töihin illaksi, joten treenaan 10.30–11.30) ja rutiineihin paluuta. Rutiinit saavat tietysti kyytiä viimeistään keskiviikkona, kun on paikallinen pyhäpäivä San Isidro, mutta pari päivää treeniä ja yöunia pohjalle ei varmaankaan tee heikkoa.

RXäämisen ilo ja muuta crossfit-jauhantaa

Olen vähä vähältä mitä ilmeisimmin muuttumassa ihmisenä. Aloitin – taas – torstaini aamutreenillä (tai no oikeasti aloitin kahvilla ja banaani-ananas-pinaatti-inkivääri-sitruuna-seesami-juomalla, mutta heti niiden jälkeen menin treeneihin). Ja se oli kivaa! Siitä huolimatta, että perinteisesti olen inhonnut urheilua aamuisin. Helpottaa tietysti hiukan, että meidän salilla ensimmäiset treenit alkavat espanjalaistyyppisen myöhään, siis klo 9, ettei nyt ihan puoliunessa tarvitse rehkiä. Aamu-urheilu oli siis tämän päivän varsinainen saavutus (no okei, illalla menen vielä pelaamaan fudista puistoon), mutta ei ollut eilinenkään huono.

Olen nimittäin sen verran aloittelija näissä crossfit-hommissa, että verrattain tosi harvoin pääsen RX:mään (haha, lahkolaisslangia, joka tahtoo sanoa yhtä kuin 'as prescribed', ts. päivän harjoitteen suorittaminen määrätyillä painoilla ja liikkeillä, skaalaamatta alaspäin). No eilen melkein pääsin! WODina oli maksimitoistoja power snatchia ja takakyykkyjä sekä amrapina 8 leuanvetoa, 8 goblet-kyykkyä, 8 leuanvetoa ja 8 hyppyaskelkyykkyä lisäpainolla. Tein treenin ohjepainoilla, mutta koska olen edelleen ihan paska leuanvetäjä, leuat vetelin vastuskuminauhan kanssa. Olin silti aika polleana! (Pitäisi silti harjoitella noita leuanvetoja.)

Terveisiä rannalta myös.

Tulin myös hankkineeksi itselleni paluulennon Suomeen (yhyy) heinäkuun alkuun ja päättäneeksi samalla, että heinäkuussa pidän itselleni graduleiriä äitini asunnossa (em. äidin itse lähinnä asustellessa kesäpaikassaan). Äitini asunto puolestaan sattuu sijaitsemaan – hrr – lapsuuteni ja nuoruuteni kotikaupungissa, Lappeenrannassa. Ajatus siitä, että vietän ainakin kuukauden kyseisessä kaupungissa on samanaikaisesti jollain tavalla hieman kiehtova että todella kauhistuttava. Joka tapauksessa lähetin jo sähköpostia paikalliselle crossfit-salille ja tiedustelin mahdollisuutta treenata heinäkuun siellä. Saamani vastauksen mukaan sali on auki ja siellä on tilaa minullekin, joten jos nyt mitään muuta en saa aikaan, pääsen ainakin treenaamaan. Ja uimaan Saimaaseen, ostamaan torilta mansikoita ja ajelemaan polkupyörällä. Sitten tarvitseekin enää vain keksiä, missä välissä se opinnot päättävä kirjallinen työ valmistuu.

Viikot 17 ja 18: flunssaa ja polideportismoa

Viikolla 17 urheilut jäivät tosiaan sairastelun takia vähille. Flunssa iski sunnuntai-iltana, ja vasta perjantaina uskalsin oikeastaan urheilla. Sen jälkeen viikonloppu meni taas muissa merkeissä, joten viikosta tuli aikamoinen lepoviikko.

Viikko 17 (22.–28.4.)
maanantai: -
tiistai: -
keskiviikko: -
torstai: -
perjantai: crossfit 1 h 15 min sekä hölkkä treeneihin ja takaisin (n. 3,3 km suuntaansa)
lauantai: -
sunnuntai: -

Näyttääpä kyllä surkealta esitykseltä tällaisessa muodossa. Onneksi viime viikolla ryhdistäydyin ja tulin urheilleeksi ihan kohtalaisia määriä. Näin:

Viikko 18 (29.4.–5.5.)
maanantai: crossfit, 1 h 15 min
tiistai: crossfit, 1 h 15 min
keskiviikko: kävely/kiipeilyretki vuorelle, n. 11 km, 2 h
torstai: aamulenkki juosten 5 km, 30 min, tennis n. 1 h
perjantai: crossfit, 1 h 15 min sekä juosten treeneihin ja takaisin (3,3 km suuntaansa)
lauantai: -
sunnuntai: -

Madridissa oli pyhäpäivä sekä ensimmäinen että toinen toukokuuta, joten pyysin perjantainkin töistä vapaaksi ja lähdin kavereiden kanssa pienelle lomamatkalle Välimeren rannalle Benicassimiin ja Valenciaan. Ajelimme mestoille tiistaina, joten keskiviikkona olimme jo verrattain pirteinä tutkiskelemassa ympäristöä. Päiväseltään käveleskelimme rantakatua ja kävimme lounaalla Castellonissa, jonka jälkeen lähdimme muutamien paikallisten tuttujen kanssa pienimuotoiselle vaellukselle Agujas de Santa Agueda -kukkuloille. Alkumatkasta reissu oli rivakkaa ylämäkikävelyä, mutta huippua lähestyttäessä vaikeustaso alkoi hiukan nousta ja peliin sai pistää suoranaisia kiipeilymanööverejä. Kaikenkaikkiaan matkaa tuli reissulle runsaat 11 km ja korkeutta nousulle eri lähteistä riippuen suunnilleen kolmisensataa metriä.

Vuorelta oli ihan hienot näkymät.

Seuraavana päivänä päätin viimein ottaa tilaisuudesta vaarin ja heittää aamulenkin Välimeren rannalla. En edelleenkään erityisesti pidä aamulenkkeilystä, mutta kyllä auringossa kimmeltelevä meri ja sitä seuraileva rantakatu tekevät siitäkin ihan siedettävää puuhaa. Nälissäni en kuitenkaan jaksanut juosta kuin viitisen kilometriä. Oli se silti siistiä! Oi oi!

Rantakahvilassa nautitun aamiaisen jälkeen puolestaan palasimme majapaikkaamme, jonka pihalle oli oivallisesti sijoitettu tenniskenttä. Siinä sitten räiskimme palloa pari tuntia. En todellakaan osaa pelata tennistä ja itseasiassa edellisen kerran taisin edes ottaa tuntumaa koko lajiin suunnilleen 12-vuotiaana. No, moisten pikkuseikkojen ei tunnetusti anneta haitata, ja olipa kyllä varsin lystiä, vaikka pallot välillä poukkoilivatkin ties minne pusikkoon. Harkitsen vakavissani tenniskurssille menemistä, onhan ne hameetkin niin siistejä!

Pallotytön kengät. Pelitilannekuvia luvassa!

Tämän viikon alkukin on mennyt lorvehtiessa, kun vanha ystävä kävi kylässä Madridissa ja eilen vielä näyttelynavajaiset venyttivät työpäivää. Nyt sitten luvassa onkin kolme päivää treenejä sekä ainakin yhdet puistofutikset. Jes!

Ruokavaliosäätöä eli matkalla puoliluolanaiseksi?

Treenihommat ja ulkomailla asustelu ovat vähän myllänneet allekirjoittaneen ruokavaliota. Täällä osa Suomessa normaaliin ruokavalioon kuuluvista osasista on vähän vaikeasti saatavissa, ja muutenkin tuumiskelin, että olisi ehkä korkea aika myös hiukan hienosäätää tuota sisääntulevan sapuskan laatua, vaikka noin ns. perusterveellisesti syönkin. Lähinnä aikeissa on testata, miten ruokavalinnoilla saisi ehkä energiatasoja hivautettua vähän korkeammalle: koneeseen siis entistä enemmän vihanneksia ja kasviksia, kalaa, siemeniä ja pähkinöitä, vähemmän maitotuotteita, viljaa ja höttöä (jota muutenkin kuluu aika vähän). Ehdottomuus tässäkään asiassa ei kiinnosta, joten tavoitteena on syödä ehkäpä perus-nyrkkisäännön mukaisesti 80 prosenttisesti napakasti, 20 prosenttia vähän miten sattuu.

Crossfit-lahkolaisuuteen (no, siltähän se vähän vaikuttaa ihan näin harrastajastakin) yhdistetään usein paleotyyppinen ruokavalio, ja kieltämättä ajatuksena onkin vähän siihen suuntaan hilata omia ruokailutottumuksia, vaikka eihän kyseisen lajin harrastaminen todellakaan edellytä minkään yhden tietyn ruokavalion noudattamista.

Pientä, tai ehkä ihan niin pientäkään nikottelua allekirjoittaneelle luolanaishommissa aiheuttaa kieltämättä ruokavalioon elimellisenä (ehehe, pun intended) osana kuuluva liha. Vaikka en ole ollutkaan varsinainen kasvissyöjä sitten sen kun aloin taas parikymppisenä syödä kalaa, ei kana tai punainen liha ole viihtynyt lautasellani – satunnaisia maistamisia lukuunottamatta – kuuteentoista vuoteen. Jos nyt kuitenkin haluan edes testata paleomeininkiä, totesin, että kannattaisi ehkä kalan ja muiden merenelävien lisäksi lautaselle tuupata silloin tällöin muitakin eläimiä ihan asiallisen proteiininsaannin turvaamiseksi (koska maitotuotteet ja palkokasvijalosteet pääasiassa siis siirtyisivät takavasemmalle).

Kuvassa edellisen postauksen banskulätty.

Näin ollen olen viimeisen parin kuukauden ajan pikku hiljaa hivuttanut lihaa takaisin ruokavaliooni. Petoeläimiähän tässä kuitenkin ollaan. Olen päässyt niin pitkälle, että olen syönyt pari burgeria (hmm talking about paleo...), pari kertaa kanaa (ei maistu oikein millekään) sekä maistanut jotain paikallisia embutidoksia eli leikkelevirityksiä (en erityisesti pidä chorizosta, eivätkä makunystyräni erityisesti arvostaneet jamon serranoakaan, mutta näihin nyt ehkä voi tottua). Jännän äärellä todella ollaan.

Jonkinasteisella lihattomalla ruokavaliolla ollessanikaan en ollut sitä mieltä, etteikö liha kuuluisi ihmisen ruokavalioon (no, ei se välttämätöntä ole, mutta kyllä sen syöminen ihan luonnollista on), mutta, kuten engelsmanni sanoisi, what has been seen cannot be unseen. Tiedän pikkaisen turhan paljon tehoeläintaloudesta voidakseni noin vain unohtaa sen olemassaolon oman vatsani tyydytykseksi. Tai enhän minä lypsyeläinten tilaakaan päivät pääksytysten mieti, kun maitoa aamukahviini kaadan, joten kaipa sitä onnistuu olemaan ajattelematta. Siitä huolimatta tehotuotetun eläimen syöminen ei ole minusta ihan oikein. Luomutuotannossakin on ongelmansa, mutta ajattelin nyt kuitenkin tutkia, miten täältä ulkomaasta saa luomulihaa (tai ainakin sellaista, mitä isossa maailmassa sanotaan, että free-range ja grass-fed).

Toisena osana ruokavaliosäätöä on sitten ollut maito- ja viljatuotteiden karsiminen. Kovin paljoa en muutenkaan ole viime aikoina leipää ja pastaa pupeltanut, joten niitä en kotona ole kaivannut (ulkona tai vieraisilla olen kyllä syönyt silloin tällöin). Jogurtin ja juustot olen myös tiputtanut pois ostoskärryistä, mutta maitoa olen satunnaisesti käyttänyt aamukahvissa, tosin sitäkin olen ajoittain korvannut mantelimaidolla.

Pääasiallisesti (arki-)murkinani näyttävät nykyisin tältä:
aamupala: iso muki kahvia, paistettu muna tai kaksi, tomaattia, avokadoa ja joku hedelmä (vaihtoehtoisesti banskulätty tai hedelmiä pähkinävoilla, nälän määrästä riippuen)
lounas (töissä): iso salaatti, jossa yleensä ainakin erilaisia vihreitä, kirsikkatomaatteja, avokadoa ja jotain prodea (esim. tänään kylmäsavulohta ja pari keitettyä kananmunaa), pähkinöitä, oliiviöljyä yms. Jälkkäriksi kahvia ja joku hedelmä tai vähän tummaa suklaata
välipala (ennen treenejä tms.): banaani ja mantelivoita tai kourallinen pähkinöitä
iltaruoka: kasa vihanneksia ja jotain prodea, yleensä pannun kautta käytettynä (esim. kalafilee ja pikaisesti pannulla käytettynä paprikaa, parsakaalia ja kesäkurpitsaa)

En ole laskeskellut makroja enkä todellakaan noudattanut mitään huipputiukkaa ruokavaliota (ehei, olen kyllä viimeisimmän viikon sisään syönyt leipää, juustoa, risottoa, jäätelöä ym. ihan hyvillä mielin, joskaan en kotona), mutta noin pääasiallisesti muutokset tuntuvat ihan hyviltä. Voisin jossain vaiheessa yrittää taas laatia ruokapäiväkirjaa ja tutkia vähän tuota makroravinnejakaumaakin, niin vähän paremmin tietäisin missä mennään.

Tällä hetkellä on hiukan semmoinen tuntuma, että etenkin treenipäivinä voisin syödä enemmänkin (syön kyllä nytkin isoja annoksia, enkä oikein ehdi enkä koe tarpeelliseksikaan syödä useammin kuin kolmesti tai neljästi päivässä).