Koska keittiömme oli muun kämpän ohella kasoina seinien vierillä, jouduimme syömään aamiaisen ulkona. Viikonloppuaamuisin ja matkoilla ulkoaamiainen on tietysti ihanaa luksusta, mutta normaaleina arkiaamuina ottaisin kyllä koska tahansa mieluummin oman, tavallisen aamiaiseni, johon kuuluu yleensä viipale leipää, puoli purkkia rahkaa ja marjoja (tai vaihtoehtoisesti rahka- tai vihersmoothie), sekä mukillinen kahvia, jota ennen ei tarvitse kommunikoida kenenkään kanssa. Hesari kainalossa pakenimme Flemarin Galleria Keitaaseen, joka tarjoaa varsin pätevää aamiaissettiä. Pätevää, mutta runsasta. Ja leipäbuffetin. Virhe, varsin maltilliseen aamiaiseen tottuneena söin ihan liikaa, eikä kahvikaan ollut tarpeeksi vahvaa. Puolinukuksissa ja maha killillään ajelin sporalla (fillari on huollossa) keskustaan raahaten salikamoja ja kasaa gradukirjallisuutta mukanani (kotiin kun ei remontin takia ole menemistä ennen kuutta). Menin sulattelemaan aamiaista toisen kahvimukillisen ääreen. Runsaan tunnin kuluttua aamiaisesta kyllästyin ja painelin salille.
Olo oli edelleen ähkyisä, joten ajelin hyvät tovit crosstrainerilla ja kuntopyörällä ennen kuin uskaltauduin nostelemaan painoja. Ajattelin tällä kertaa tehdä koko kropan kerralla, koska loppuviikosta en enää salille ehdi, ja säntäsin kyykkyräkille vääntämään etukyykkyjä (kammottavan vaikeaa, mutta siksipä minä sitä nyt harjoittelenkin). Kolmannen sarjan puolivälissä – kelatkaa tätä! – vasemmassa pakarassa alkoi vihloa ilkeästi. Kyseinen ruumiinosa oli vihoitellut hiukan jo edellisenä iltana, mutta silloin kuittasin asian puutumisena, kun olin nauttinut iltapalan lattialla mahdollisimman epäergonomisesti röhnöttäen. Tein sarjan loppuun ja totesin, että jalkojen ja perseosaston kurittaminen taitaisi olla paras jättää sikseen. Päätin kuitenkin muuten tehdä treenin loppuun normaalisti, ja kaikki menikin ihan hyvin, mitä nyt kävelin hiukan oudosti, kun yritin varoa ahteria. Lopussa yritin varovasti venytellä sitä, ilman mainittavaa vaikutusta vihlomisoireisiin. Mistähän ihmeestä tämä nyt on oire? Pitääkö minun ihan oikeasti googlata vihlova perse? Toivottavasti vihlonta menee ohi viikonlopun levolla, olin juuri alkanut havaita jotain minimaalista kehitystä takaosastossa!
Ja siltä kyllä tuntuukin. Nyt jo. |
Jotain positiivistakin kuuluu kyllä: Illalla ajelen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni yöjunan makuuvaunussa. Menen viikonlopuksi Kemiin (!) kyläilemään ystävien luona. En ole vuosiin käynyt niin pohjoisessa. Jos minusta ei ensi viikolla kuulu, jääkarhut ovat varmaan syöneet minut.
Kuvat kähvelletty täältä. Hehee!
Oikein hauskaa viikonloppua, toivottavasti pehvaosastokin toipuu nopeasti! ;)
VastaaPoistaKiitos toivotuksista! Viikonloppu oli rattoisa ja pyrstökin tuntuu olevan tokenemaan päin :)
Poista