Urheilupulmien ratkaisu: lievä crossfit-kilahdus

Blogin olemassaolo pääsi unohtumaan muun elämän myllerryksessä. Lyhyestä virsi kaunis: Madridissa edelleen, töitä riittää, kevät ei vieläkään ole tullut ja UrbanBox Embajadoresin crossfit-boksista tuli allekirjoittaneen urheilullinen hermokeskus kesäkuun loppuun asti. Niinhän siinä kävi, mitä vähän ounastelinkin; on se crossfit vaan niin ässää hommaa, että kun alkuun pääsi niin lisää oli saatava.

Niinpä niin. Komeasti on solisluu mustelmilla.

Puuha on toki peruspunttisalia hintavampaa, mutta pulitan ihan mielellään reilut kahdeksankymppiä kuussa siitä, että joku muu miettii valmiiksi, mitä kunakin päivänä tehdään, korjaa tekniikkapulmia (aargh tempaus), kannustaa, pakottaa ja viihdyttää reilun tunnin ajan. Maksu oikeuttaa kolmeen treenikertaan viikossa: laskeskelin, että joka viikolle osuu sen verran muutakin hämmennystä, että luultavasti useimpina viikkoina ehtisin treenaamaan vain kolmesti, joten turha maksaa enemmästä. 

Lisäksi salilla käy mukavaa porukkaa, ja vajaan kahden kuukauden jälkeen tuttuja naamoja ja nimiä alkaa olla jo ihan kohtuullisesti. Instructorit Gaston, Jorge ja Raúl ovat paitsi todella symppiksiä tyyppejä, myös luonnollisesti erittäin kovassa tikissä. Erikoisbonuksena vielä lisättäköön, että espanjan sanavarastooni palautuneet erittäin tehokkaasti mm. ruumiinosien nimitykset. Kiroilen silti salilla suomeksi. Olen siis se outo blondi, joka ähisee painotangon kanssa ja mutisee perkelettä. 

Crossfitin lisäksi olen lähinnä sitten käynytkin lenkillä. Kevään ennätys syntyi pari viikkoa sitten, kun kävin juoksentelemassa Retiron puistossa 11,8 kilometrin verran. Yleensä tulee kuitenkin lähinnä tehtyä pari lyhyempää, 4–6 kilometrin rykäisyä. Ja salille juoksen aina silloin, jos lähden treeneihin kotoa enkä suoraan töistä (ehkä n. kerran viikossa), matkaa on jokseenkin 3,5 kilometriä suuntaansa, mikä käy kivasta esialkulämmittelystä (tarpeetonta varmaan kertoakaan, että treenien jälkeen takaisin päin tulee lähinnä käveltyä tai korkeintaan erittäin hitaasti hölkättyä).

Kuvituksena luonnollisesti internetin ihmeellistä antia: meemigeneraattorien suurvillitys, Ryan Gosling -motivaatiokuvat. Esim. Pinterest on niitä pullollaan. Toisaalta mikäs siinä, onhan tuo kieltämättä jonkinlainen ilo silmälle, vaikken mikään fangirl olekaan.