Viikot 17 ja 18: flunssaa ja polideportismoa

Viikolla 17 urheilut jäivät tosiaan sairastelun takia vähille. Flunssa iski sunnuntai-iltana, ja vasta perjantaina uskalsin oikeastaan urheilla. Sen jälkeen viikonloppu meni taas muissa merkeissä, joten viikosta tuli aikamoinen lepoviikko.

Viikko 17 (22.–28.4.)
maanantai: -
tiistai: -
keskiviikko: -
torstai: -
perjantai: crossfit 1 h 15 min sekä hölkkä treeneihin ja takaisin (n. 3,3 km suuntaansa)
lauantai: -
sunnuntai: -

Näyttääpä kyllä surkealta esitykseltä tällaisessa muodossa. Onneksi viime viikolla ryhdistäydyin ja tulin urheilleeksi ihan kohtalaisia määriä. Näin:

Viikko 18 (29.4.–5.5.)
maanantai: crossfit, 1 h 15 min
tiistai: crossfit, 1 h 15 min
keskiviikko: kävely/kiipeilyretki vuorelle, n. 11 km, 2 h
torstai: aamulenkki juosten 5 km, 30 min, tennis n. 1 h
perjantai: crossfit, 1 h 15 min sekä juosten treeneihin ja takaisin (3,3 km suuntaansa)
lauantai: -
sunnuntai: -

Madridissa oli pyhäpäivä sekä ensimmäinen että toinen toukokuuta, joten pyysin perjantainkin töistä vapaaksi ja lähdin kavereiden kanssa pienelle lomamatkalle Välimeren rannalle Benicassimiin ja Valenciaan. Ajelimme mestoille tiistaina, joten keskiviikkona olimme jo verrattain pirteinä tutkiskelemassa ympäristöä. Päiväseltään käveleskelimme rantakatua ja kävimme lounaalla Castellonissa, jonka jälkeen lähdimme muutamien paikallisten tuttujen kanssa pienimuotoiselle vaellukselle Agujas de Santa Agueda -kukkuloille. Alkumatkasta reissu oli rivakkaa ylämäkikävelyä, mutta huippua lähestyttäessä vaikeustaso alkoi hiukan nousta ja peliin sai pistää suoranaisia kiipeilymanööverejä. Kaikenkaikkiaan matkaa tuli reissulle runsaat 11 km ja korkeutta nousulle eri lähteistä riippuen suunnilleen kolmisensataa metriä.

Vuorelta oli ihan hienot näkymät.

Seuraavana päivänä päätin viimein ottaa tilaisuudesta vaarin ja heittää aamulenkin Välimeren rannalla. En edelleenkään erityisesti pidä aamulenkkeilystä, mutta kyllä auringossa kimmeltelevä meri ja sitä seuraileva rantakatu tekevät siitäkin ihan siedettävää puuhaa. Nälissäni en kuitenkaan jaksanut juosta kuin viitisen kilometriä. Oli se silti siistiä! Oi oi!

Rantakahvilassa nautitun aamiaisen jälkeen puolestaan palasimme majapaikkaamme, jonka pihalle oli oivallisesti sijoitettu tenniskenttä. Siinä sitten räiskimme palloa pari tuntia. En todellakaan osaa pelata tennistä ja itseasiassa edellisen kerran taisin edes ottaa tuntumaa koko lajiin suunnilleen 12-vuotiaana. No, moisten pikkuseikkojen ei tunnetusti anneta haitata, ja olipa kyllä varsin lystiä, vaikka pallot välillä poukkoilivatkin ties minne pusikkoon. Harkitsen vakavissani tenniskurssille menemistä, onhan ne hameetkin niin siistejä!

Pallotytön kengät. Pelitilannekuvia luvassa!

Tämän viikon alkukin on mennyt lorvehtiessa, kun vanha ystävä kävi kylässä Madridissa ja eilen vielä näyttelynavajaiset venyttivät työpäivää. Nyt sitten luvassa onkin kolme päivää treenejä sekä ainakin yhdet puistofutikset. Jes!