Memorial Day Murph, ja kuinka siitä selvisin

Kuten edellisessä viikkokertauksessa mainostin, menin ja lupauduin osallistumaan salillamme Memorial Day Murph -haasteeseen. Häppeninki järjestettiin eilen eli lauantaina klo 10.30. Oh boy, perjantai-iltana alkoi jo vähän .jännittää. Menin kuitenkin tapaamaan kuppilaan muutamaa kaveria, mutta join vain teetä ja vissyä, yrittäen näin optimoida hiukan suorituskykyä ts. etten nyt ainakaan joutuisi selviytymään tuon koettelemuksen läpi darrassa tai muuten heikossa hapessa. Se meni tosin sikäli mönkään, että nukuin edeltävän yön tosi huonosti, ja sitä edellinenkin meni neljän tunnin unilla.

Tällainen koettelemus siis oli edessä väsyneellä sankarittarellamme:
mailin juoksu (n. 1,6 km)
100 leuanvetoa
200 punnerrusta
300 kyykkyä
mailin juoksu

Kun kuitenkin tässä nyt tätä juttua kirjoittelen, lienee selvää että hengissä ainakin selvisin (wuhuu!). Tarkalleen selvisin hengissä ajassa 50'45. Vähän harmittaa, kun pienellä ekstrapinnistyksellä jälkimmäisellä maililla olisi 50 minuuttia alittunut. Seuraavan kerran sitten! (taidan olla jotenkin vipsahtanut mieleltäni, kun oikeasti suunnittelen jo ottavani tämän tulevaisuudessa uusiksi...) Ensimmäinen maili meni ihan kepeästi, ja ehkä vähän turhaankin siinä himmailin, reilut kahdeksan minuuttia siihen sain kulumaan. Kuten edellisessä tekstissä ounastelin, päätin suorittaa liikkeet 20:nä 5-10-15-toiston sarjana. Samaan ratkaisuun päätyivät monet muutkin. Myös kymmenen sarjan 10-20-30-jako toistui monella, kun taas ainakin yksi teki ensin leuanvedot alta pois ja sitten punnerrukset ja kyykyt 20-30-jaolla.

Etukäteen epäilin, että kovin kompastuskivi minulle olisivat punnerrukset, koska leukoja en kuitenkaan – toivottavasti vain toistaiseksi! – pysty vetämään ilman vastuskumia ja kyykkyjä taas jaksan kyllä tehdä kasapäin. Itsetuntemus oli kohdallaan, leuat menivät viiden seteissä vastuskumilla vähän turhankin helposti, olisi varmaan pitänyt valita ohuempi vastus. Punnerruksista ensimmäiset viisi settiä (ts. 50 toistoa) menivät tavallisina etunojapunnerruksina, mutta siitä eteenpäin jouduin tekemään polvet maassa. Pari settiä tein myös vaihtelun vuoksi kapeina ns. ojentajapunnerruksina, joihin kyllä tuhraantui vähän aikaa, koska teen niitä niin huonosti. Kyykyistä ensimmäiset pari sataa menivät aika kepoisasti, eikä niiden kanssa tarvinnut loppua kohtikaan taistella siihen malliin kuin punnerrusten. Voin kyllä kertoa, että jälkimmäiselle mailille lähtiessä reisissä  tuntui siltä kuin, noh, olisi kyykännyt 300 kertaa. Ja voi pojat, se jälkimmäinen maili oli kyllä melkoinen tuskien taival. En ole ehkä koskaan juossut mitään matkaa niin hitaasti. Tai ainakin se tuntui ihan ikuisuudelta.

Rohkea tavoite olisi onnistua RX:mään Murph ensi vuonna samaan aikaan. Punnerrukset olisivat ehkä menneet jo tänä vuonna (tosin tietysti suoritusajan kustannuksella), joten erityisesti pitäisi hioa leuanvetoja. Lyhyemmän tähtäimen tavoitteena se nyt on muutenkin. Uh. Leuanveto, vanha viholliseni.

kuva täältä