Lähes täydelliset mustikkamuffinit (paleo)

Joskus keittiössä kannattaa vaan pistää soveltaen eikä vilkaistakaan mitään ohjetta. Tai no, ruokaahan minä laitan lähes aina tuolla metodilla, mutta tällä kertaa päädyin myös leipomishommiin. Jääkaapissa oli pari litraa vastapoimittuja mustikoita, joista huvitti leipoa jotain. Mustikkamuffini nyt on aina varsin nopeatekoinen leipomus, ja kun kaapista löytyi kananmunia, melkein ylikypsä banaani ja paria erilaista jauhoa, olin valmis pistämään koekeittiön pystyyn. Nyt yritän muistella, mitä sinne oikein meni, niin tarvittaessa voin tehdä näitä toistekin. Jaan samalla ohjeen teillekin.

1 kypsä banaani
2 isoa kananmunaa
4 rkl mantelijauhoa
2 rkl kookosjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
2 rkl sulaa voita (tai kookosöljyä tms)
n. 1 rkl juoksevaa hunajaa
muutama dl tuoreita mustikoita (tai miksei jotain muitakin marjoja)

Ensin hankalin osuus: erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset (temppu, jonka olen vasta viime aikoina oppinut tekemään kunnolla) kahteen eri kulhoon. Muussaa banaani sauvasekoittimella ja vastaavalla keltuaisten kanssa, sekoittele keltuais-banaani-mössöön jauhot, leivinjauhe, kardemumma (ei pakollinen, mutta tykkään kardemumman mausta ihan hullun paljon), voisula ja loraus hunajaa (kaadoin suoraan purkista, mutta sitä meni maksimissaan ruokalusikallinen). Sekoita mustikat varovasti sekaan.

Toisessa kulhossa vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja kääntele valkuaisvaahto toiseen taikinaan. Jaa taikina muffinivuokiin tai -muotteihin. Minulla taikinaa riitti yhteentoista silikoniseen pikkuvuokaan. Paista n. 180 asteessa 15–20 minuuttia.

Aiemmista paleomuffinikokeiluistani poiketen näistä tuli miellyttävän meheviä ja kuohkeita. Lisäksi kypsä banaani ja marjat toivat sen verran makeutta, että hunajan lisääminen saattoi olla jopa liioittelua. Söin (melkein) heti neljä muffinia. Omnomnom.