Penkkiurheiluviikon huipennus: Karjalan kovin 2013

Menneellä viikolla katsoin itselleni ihan epätyypillisen paljon urheilua. En ole erityisen innokas penkkiurheilija, joskin jalkapalloa tykkään kyllä katsoa (ja pelatakin, tosin aika huonosti). Yleisurheilu ei perinteisesti ole herättänyt sen suurempia tunteita, mutta siitä huolimatta huomasin väijyväni Moskovan MM-kisoja päivänä jos toisenakin. Onhan se nyt aika mielenkiintoista katsoa, kun inhimillisen suorituskyvyn rajoja koetellaan. Erityisesti kymmen- ja seitsenottelijat kiehtovat mieltäni, kyseessä lienevät ainakin useimmilla mittareilla ajatellen planeetan kovakuntoisimmat tyypit. Suomalaisten suoritukset eivät sen sijaan itselleni ole mikään syy seurata kisoja, vaikka sivusilmällä katselinkin keihäänheiton karsintoja. Yhdentekevää, mistä suorittaja tulee, kiinnostavinta on katsoa, mihin ihmiskroppa pystyy (kyynisesti ajatellen varmaan useidenkin kohdalla lääketieteellisesti avustettuna, mutta kuitenkin).

Aamupäivällä sää vielä suosi. Kuvassa miesten
clean & jerk ladder.

Penkkiurheiluviikko huipentui lauantaina Karjalan kovin 2013 -crossfitskaboihin, joissa myös eittämättä erittäin kovakuntoiset tyypit ottivat mittaa toisistaan Kimpisen urheilukentällä Lappeenrannassa. Tapahtuman järjestää tämänhetkinen salini, joten olin luonnollisesti paikalla. Enimmäkseen katsomon puolella, mutta muutama tunti vierähti myös lipunmyyntihommissa (onneksi lipputiskiltäkin näki suoritusalueelle kun hiukan kaulaansa kurotti).

Kisat koostuivat kolmesta esikarsintalajista sekä finaalista, johon edeltävien lajien 12 parasta pääsivät. Ensimmäinen laji starttasi jo aamulla klo 8.30, ja koska itse jäin säätämään aamukahvia juodessani erästä työjuttua, jäi se minulta välistä (tarjolla oli tuplanaruhyppyjä, aitojen ylitystä, 60 m juoksuja ja bar over burpeita). Kymmeneksi ehdin kuitenkin jo seuraamaan toista lajia, clean & jerk -ladderia, jossa monet kilpailijat nostivatkin aikamoisia rautoja (sekä naisten että miesten sarjasta jokunen kisaaja selvitti koko ladderin, eli naisten kohdalla 85 kiloon ja miehillä 135 kiloon asti). Kolmas laji, Shuttle Fran eli nimensä mukaisesti Fran-muunnos, puolestaan sisälsi juoksusprinttejä, thrustereita ja chest-to-bar-leuanvetoja (hyi hyi hyi).

Jo nämä kolme lajia olisivat riittäneet vetämään allekirjoittaneen piippuun, mutta finaali olikin sitten sellaista kauheutta, että useampikin taisi jäädä finaalilajin julkistuksessa monttu auki. Homman nimi oli siis "Inizio tre volte", jossa nimensä mukaisesti kilpailijat joutuivat aloittamaan suorituksen kolmesti alusta: ensin kahden ja viiden minuutin amrapina ja sitten vartin aikarajalla, tarkoituksena tehdä mahdollisimman paljon toistoja ja lopulta selvitä koko homman läpi alle vartin. Tällaisesta paketista: 30 boksihyppyä, 30 wall ballia, 30 toes-to-baria, 20 kahvakuulatempausta (24/32 kg), 20 valakyykkyä (40/60kg), 10 maastavetoa (100/160 kg) ja 400 metrin juoksu. Finalisteista kokonaista kaksi (miestä) ehti maaliin asti aikarajan puitteissa, eli mikään helppo nakki ei tosiaan ollut kyseessä. Hauskuuden kruunasi finaalin kanssa suunnilleen samoihin aikoihin alkanut vesisade.

Karjalan kovin 2013 olikin ensimmäinen "oikea" CrossFit-kisa, jota olin katsomassa paikan päällä ja kokemus oli kyllä erittäin hieno. Yleisöä oli paikalla satamäärin ja meininki mahtava. Kaikkia kisaajia kannustettiin ja kilpailijat tsemppasivat toisiaan. Itsehän en olisi varmaan päässyt alkua pidemmälle, eikä kisaaminen lajissa ole muutenkaan lähitulevaisuuden suunnitelmissa, mutta hiukan katsomon puolella kaavailimme, että nyt kun aloittaisi kisoihin tähtäävän treenaamisen, voisi reilun kymmenen vuoden kuluttua aloittaa kisauransa suoraan masters-sarjasta.

Kisaraporttia on tarjolla myös Lotan blogissa. EDIT: ja nyt myös Steffit-blogista voi lukea yhden kilpailijan raportin päivästä.