How could I forget to mention that the bicycle is a good invention

Oho, blogi on taas jäänyt ihan lapsipuolen asemaan. Ajattelin kuitenkin tänään kirjoitella tärkeästä asiasta, nimittäin polkupyöräkauden avauksesta. Tänä vuonna talvikausi jäi melko lyhyeksi, ajelin nimittäin fillarilla töihin ja treeneihin vielä tukevasti joulukuun alkuviikoilla. Tiet Helsingissä ovat olleet sulat ja lumettomat jo hyvän tovin, joten kulkupelin olisi varmaan voinut ottaa talviteloilta jo pari viikkoa aiemmin, ellei se olisi vaatinut muutamia korjaustoimenpiteitä (takajarrun vaijeri oli löystynyt ja ketju sen verran kulunut ja kärsinyt, että se piti vaihtaa).

Vitkastelin pyöränkorjausasiassa hyvän tovin ja tajusin äkkiä, että huhtikuun alussa ei ole ihan harvassa ne tyypit, jotka vievät fillarinsa korjaamokäynnille. Koska olen jonkin verran ennenkin tuon mankelin kanssa puljannut, koonnut ja purkanut, totesin, että paras käydä korjaustoimeen ihan itse, mikäli mielin saada kaksipyöräisen alle millään järkevällä aikataululla.

Korjattu Kona nojailee roskakatokseen sillä
välin kun minä nostan rautaa.

Kävin ostamassa uuden ketjun ja ketjutyökalun. Eilen sitten töiden jälkeen kaivoin esiin pyöränkorjausvälineet ja pesuaineen ja aloin puuhaan. Pienen googlailun, ihmettelyn ja puhdistusoperaation jälkeen olin saanut vanhan ketjun irti ja takajarrun jarrulevyt säädettyä. Katkaisin uuden ketjun vanhan kanssa samanmittaiseksi ja aloin sijoitella sitä paikoilleen. Pienen säätämisen ja tuskanhikoilun jälkeen sain kuin sainkin uuden ketjun kiinni ihan niinkuin kuuluikin. Myös jarruvaijerin säätäminen oli lopulta ennakoimaani helpompi homma. Lopuksi tarkistin vielä ruuvien ja osien kireyden sekä ajelin pienen kierroksen pyörällä todetakseni, että se tosiaan oli ehjä. Parin päivän ja useamman kympin sijasta kului pari tuntia ja alle 20 euroa. Vaikka maksan ihan mielelläni ammattilaisille esimerkiksi pyörän korjaamisesta, on jotenkin kauhean rauhoittava tieto, että osaa tarpeen vaatiessa korjata itsekin aika paljon (paitsi takavaihtajan. Takavaihtajan säätäminen on ihan kauheaa hommaa). Lisäksi polkupyörän kanssa puuhastelu on varsin mielenkiintoista puuhaa.


Tänään sitten koittikin se kauan odotettu päivä: polkupyöräkauden avaus. Huristelin töihin, tosin työmatkani on niin lyhyt, että en ehtinyt nauttia kuin muutaman minuutin. Töissä kuuntelin Queenin Bicycle Racea ja fiilistelin aurinkoista säätä. Kolmen maissa pistin koneen kiinni. Ensitöikseni piipahdin Liisankadun Shellillä täyttämässä renkaat (ja sain muuten taas erinomaista palvelua. Olin hädintuskin ehtinyt pysähtyä ilmapumpun eteen kun huoltoaseman työntekijä tuli kysymään, halusinko, että hän täyttäisi renkaat puolestani. Tietysti halusin). Sitten poljeskelin kaikessa rauhassa Herttoniemeen reeneihin ja ehdin matkan aikana useamman kerran miettiä, kuinka siistiä polkupyörällä kulkeminen onkaan. Olen yksinkertainen ihminen ja pidän yksinkertaisista asioista.

Iloisen päivän kruunasivat muuten uudet rinnalleveto- ja valakyykkyennätykset. Toisinaan tuntuu, että treeni vähän polkee paikoillaan, joten on erinomaisen mukavaa saada näitä iloisia muistutuksia siitä, että kyllä tässä vaan koko ajan tulee vahvemmaksi ja taitavammaksi. Yeah!