Älä (tänäänkään) laihduta -päivä

Tänään on Älä laihduta -päivä. Syömishäiriöliiton Suomessa esiin nostama Älä laihduta -päivä nostaa esille jatkuvan laihdutuksen ja laihdutuspuheen normalisoitumisen potentiaaliset haittapuolet esimerkiksi kenen tahansa kehonkuvalle ja itsetunnolle. Tavoitteena on myös kyseenalaistaa laihduttamiseen liittyviäpakkomielteitä ja päähänpinttymiä (joista nyt esimerkkinä vaikkapa pakonomainen kalorienlaskenta, jatkuvat syyllisyydentunteet siitä että syö tai ruoka-aineiden jakaminen kiellettyihin ja sallittuihin). Lisäksi päivällä muistutetaan syömishäiriöistä. Lisää voi lukea Syömishäiriöliiton blogista.

Moni bloggaaja on tarttunut liiton ilmoille heittämään haasteeseen. Itsellänikin oli aikomuksena kirjoitella aiheesta vähän laajemminkin, mutta sitten kävikin niin, että eräs suosikkibloggaajistani, Lilyn kaartiin kuuluva Fitness Führer kiteytti omat ajatukseni eriomaisen hyvin. Käykää lukemassa.

Kuvassa ei ole kaksistakaan thigh gapia. Eikä tule, ja
hyvä niin.

No, jotain nyt vielä itse aiheesta jaaritellakseni korostan, että kyse ei siis ole siitä, että laihduttaa ei saisi, saati siitä, että tässä nyt jotenkin syleiltäisiin ylipainoa tai epäterveellisiä elämäntapoja. Kyse on siitä, miten järjetöntä ja myös haitallista on se, että erityisesti naispuolisesta väestöstä merkittävä osa on jatkuvasti dieetillä, laihiksella, pudottaa pari kiloa tai ainakin koko ajan puhuu siitä, miten ei kyllä pitäisi ottaa pullaa, miten pitäisi saada itsensä kesäkuntoon, miten kauhean paljon kaloreita ruoassa x on. Ja niin edelleen, ad infinitum. Laihdutusdiskurssia ylläpidetään naistenlehdissä, työpaikkojen kahvihuoneissa, sovituskopeissa, kuntosaleilla, peruskouluissa, missä tahansa. Se, että (nainen) on dieetillä, on yhteiskunnassa normaali tila. Jumalauta. (Samaan aikaan sitä on myös ylipaino, ironista kyllä. Tai onko se nyt toisaalta suurikaan ihme, jos iso osa populasta on saanut aineenvaihduntansa, hormonitoimintansa ja lihasmassansa kadoksiin vuosikausien laihduttelulla ja toinen merkittävä osa kompensoi vajareita övereillä).

Olen itse siitä onnekkaassa asemassa, että oma äitini ei ole erityisesti ollut mikään sarjalaihduttaja, enkä muista hänen koskaan tuskailleen kiloja tai sättineen itseään (eikä hänellä siis siihen mitään syytä olisikaan, mutta kokemukseni mukaan hyvin monet täysin normaalipainoiset, jopa hoikat naiset silti tekevät niin). Sukulaiset, tuttavat tai opettajat eivät ole myöskään allekirjoittaneen painosta huomautelleet, enkä koskaan olekaan ollut ns. laihdutuskuurilla.

En kuitenkaan minäkään ole immuuni kulttuuriselle laihdutuspropagandalle ja tietynlaiselle, hyvin hoikalle vartaloihanteelle, joka mediassa lähes yksinomaisesti saa naisvartaloa edustaa. Sen olen jo kauan sitten todennut, että näillä reisillä on turha ajatellakaan mitä thigh gapia (lisäksi minun on vaikea keksiä epärelevantimpaa asiaa, jota tavoitella), eikä minun muutenkaan tarvitse yrittääkään näyttää alusvaatemallilta, koska en ole alusvaatemalli eikä sellaiselta näyttäminen ole minun työtäni. Koska minulle ei edes makseta siitä, että täytän kulttuurisen kauneusihanteen, teen mieluummin rajallisella vapaa-ajallani jotain mielenkiintoisempaa kuin pulmikoin kaloreita ja painoindeksejä. Esimerkiksi nostan rautaa, juon kahvia, ajelen fillarilla, tanssin diskossa, luen kirjoja, puhun ja pussaan. Suosittelen kaikille muillekin!