lauantai 13. heinäkuuta 2013

Aikuisuudesta ja karkinsyönnistä

Majailen tosiaan tällä hetkellä täällä synnyinkaupungissani Lappeenrannassa, jossa en oikeastaan vuosiin ole viettänyt satunnaista viikonloppua pidempää aikaa. Nyt kuitenkin olen joutunut ihan kehittelemään arkirutiinihommia (urheilupuuhat tosin on estänyt alkuviikon fillarointireissulla saamani mystinen pöpö, joka toi muassaan mahavaivoja ja vei puhdin, plaah), esimerkiksi käymään ruokakaupassa ostamassa itselleni elintarviketta. Tässä puuhassa päädyin luonnollisesti itselleni ennalta melko vieraaseen supermarket-myymiöön. Joka oli oli tosi iso.

No, joka tapauksessa, ehkä taustalla vaikuttaa vielä menneet puoli vuotta tuolla eteläisessä Euroopassa, kun olen muutenkin ihmetellyt viime aikoina suomalaisten kauppojen valikoimia (sekä ihan positiivisessa että negatiivisessa mielessä) ja onnistunut tuhlaamaan kauppareissuihin kamalasti aikaa. Eilen jotenkin jumituin siihen tosiasiaan, että suomalaisissa kaupoissa on ihan järkyttävät karkkivalikoimat. Hyllymetreittäin pusseja, levyjä ja patukoita ja vielä toinen mokoma irtokarkkilaareja. Ja mikä vielä omituisempaa, kasapäin aikuisia ihmisiä valikoimassa (oletettavasti) itselleen makeispussukoita. Kyseesä on tietysti vallan tavallinen näky, mutta jotenkin jäin silti miettimään tätä aikuisten karkinpupellusta.


Olen nimittäin aika varma siitä, että silloin, kun olin lapsi (muinaisella 1980-luvulla), aikuiset eivät syöneet karkkia. Tietysti jouluna oli tarjolla suklaakonvehteja ja kummisedälläni oli aina taskussaan sisu-aski, mutta en ihan oikeasti muista, että olisin tuolloin juuri koskaan nähnyt aikuisen ihmisen ostavan irtokarkkeja saati vetävän napaansa jotain Lauantai-pussia. Karamellit jotenkin mielessäni yhdistyivät lapsiin, karkkipäivään ja "markalla kolmosia" -irtokarkkisessioihin lähikioskilla. Mummilassakin oli kettukarkkeja lapsenlapsille, enkä muista että kyseinen mummi olisi niitä itse syönyt.

Viiraakohan allekirjoittaneella nyt päässä, vai tapahtuiko jossain tuossa 90-luvun tienoilla joku kulttuurinen muutos, jonka seurauksena aikuiset ihmiset alkoivat popsia makeisia oikein isommalla kauhalla?

En nyt kysy tätä mitenkään erityisesti moralisoidakseni, vaikka onkin myönnettävä, etten muista, koska olisin ostanut muuta makeisiksi luokiteltavaa kuin suklaata. Olen nimittäin huomannut, että en mitenkään erityisesti pidä useimmista karkeista, ja jotenkin todennut mielessäni, että ehkäpä tässä on vaan kyseessä samantyyppinen aikuistumisjuttu kuin siinä, että on alkanut viiniostoksilla kiinnittää huomiota rypälelajikkeisiin ja kahvihyllyllä paahtoasteeseen. Mutta ilmeisesti ei, ainakaan kaikkien kohdalla.

Miten on lukijakunta, onko normaalia, että aikuiset vetävät karkkia? Entä omat karamellitottumuksenne, tuleeko kauppareissulla pyörittyä siellä makeishyllyllä?

HUOM: En viitsinyt lähteä kuvailemaan tuonne lähimarkettiin, joten nappasin kuvituskuvan täältä.

4 kommenttia:

  1. Karkki, mun lempiaihe!

    Mä syön kyllä karkkia (muutakin kuin suklaata, siis) ihan ilolla, en tosin juurikaan kaupan karkkihyllyltä osta karkkipusseja, kun niissä tuppaa hyvien ja huonojen karkkien suhde olemaan ihan väärä. Mää taiteella, tunteella ja harkinnalla valitsen irtokarkkihyllystä :D

    Muttä mä luulen, että toi on sukupolvikysymys (ja tottumiskysymys). Ei mun vahemmat esim. juurikaan syö karkkeja, tosi harvoin jonnekin automatkalle tms. saattavat ostaa. Mulla taas ei tosiaan tämmöisiä rajoituksia ole, kun olen tottunut karkkia syömään :D Mää taas en juurikaan syö pullaa tai semmoista, kun en ole niihin tottunut toisin kuin mun vanhemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Oot kyllä varmasti oikeassa, että kyseessä on tosiaan sukupolvikysymys. Ikäluokat, jotka on lapsesta asti tottuneet vetämään karkkia, ostaa sitä aikuisenakin. Hyvä pointti. Onkohan mikään elintarvike vain lapsille suunnattua (paitsi ehkä vauvanruokapurkit)? Jacky-makupalat ja pillimehut ehkä?

      Itse otan kyllä minä päivänä tahansa mieluummin pullaa (tai vielä mieluummin ehkä jäätelöä) kuin karkkia, mutta toki joskus saatan jotain leffakarkkeja ostaa, tai sitä suklaata. OOn kyllä surkea karkinsyöjä sinänsä, sain pari pussillista lakua/salmiakkia tuliaisiksi Madridiin helmikuussa ja ne oli pois lähtiessä heinäkuun edelleen lähes koskemattomat (Pantteripussista olin syönyt n. kolme).

      Poista
  2. Ite syön lähinnä vaan suklaata, koska en oikein tajua niitä muita karkkeja. Lapsena söin hedelmäkarkkeja, mutta suosikki on ollu aina suklaa. Mustat karkit on hyi, paitsi lakritsi. Lapsena en myöskään suostunu juomaan mustaa limpparia (kokis ja pepsi) enkä edelleenkään oikein välitä.
    Äiti (60v) ei paljoa syö karkkia, enemmän ehkä sitä pullaa kahvin kans. Joskus suklaata. Isä on ihan älytön herkkuperse ja saattaa vetästä pussin fanipaloja samalla ku kattelee telkkaria. Eikä se karkinsyönti sillä näy missään. Mettällä pitää aina olla suklaalevy mukana (sitä ei kuitenkaan syödä kerralla) ja kotona käydessä saa pitää puolensa jos haluaa oman osan karkeista...isä syö muuten kaikki.

    Kinderit on kyllä ihan lasten juttu. Niitä ei isä syö, mutta minä sitäki enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, itseasiassa mulla on vähän sama limujen kuin karkin kanssa, en hirveästi enää perusta. Itseasiassa totesinkin tässä joskus, etten kauheasti tykkää muista alkoholittomista juomista kuin kahvista, teestä ja vissyvedestä. Mehut ja limut on jotenkin niin turhia :D

      Pääsiäismunat varmaan mignoneita lukuunottamatta taitaa muutenkin olla lasten juttuja. Kinderin suklaa on kyl ihan hyvää, mutta en kestä sitä krääsää, mikä siinä tulee mukana, joten en osta.

      Poista