Paleolätty, iltojeni pelastus

Otsikossa on ehkä lievää liioittelua. Mutta vain lievää, sillä suunnittelen tässä juuri tekeväni jo toisen kerran viikon sisään paleolettuja. Olen kehittänyt, tai vähintäänkin kehittämäisilläni, niihin vakavan himon. Asiaa ei varsinaisesti auta se, että majailen äitini runsaiden pakastemarjavarantojen äärellä ja kulutan päivittäin monta hetkeä miettien, missä kaikkialla voisin niitä hyödyntää (minulla on nimittäin päällä kehotus syödä pakastinta tyhjäksi, sillä uusi satokausi on juuri alkamaisillaan). Olen todennut, että esimerkiksi juuri näiden lettujen kylkeen mustikat sopivat mitä parhaimmin.

Ohjeen lähtökohtana oli banaani-kananmunalettu, mutta halusin vähän viritellä koostumusta pannukakkumaisempaan suuntaan. Edellisen version taikinaan tuli

1 kypsä banaani
2 kananmunaa
tilkka kauramaitoa
vajaa dl mantelijauhoa
ripaus vaniljaa
ripaus kardemummaa

Ensin banaani ja munat sauvasekoittimella sekaisin, sitten muut aineet hämmentäen sekaan. Paistoin valurautaisella pikkulettupannulla keskilämmöllä. Voissa. Oi nam.

Koska tällä hetkellä kaapissa on avattuna kookosmaitopurkki, ajattelin tänään testata kookoksista lättyversiota, siis korvata kauramaidon kookosmaidolla ja mantelijauhon kookosjauholla.

Summa summarum: luolan koekeittiössä pyyhkii toistaikseksi hyvin ja paleoksi luettavan murkinan osuus ruokavaliosta on tasaisessa kasvussa etenkin nyt, kun olen häipynyt Espanjasta, jossa potaatin ja leivän välttäminen on melkoinen taitolaji (jota en kyllä liiemmälti yrittänytkään).